apua, passini on vanhentunut!

Passin haltija: Pika Pokémon
Passin haltijan syntymäaika: 20.9.2012
Passin haltijan status: pentu
Passin voimassaoloaika: määräraikainen - päivitettävä aikuisen passiin viimeistään 20.9.2014 tai kun ympäristö toisin määrittää.

..ja nyt on ikävä kyllä käynyt niin, että ympäristön paine pakottaa Pikan vaihtamaan passinsa aikuisen uroksen passiin - vaikkei sisäinen pentukello niin vielä yhtään sanoisi.

Nimittäin herra Tiitiäinen, tuo pehmo, kiltti, nössö, tossukka ja mukautuva otus, on todellakin päättänyt, että tähän päättyivät pennun päivät ja erityisesti pennun oikeudet. Aikaisemmin on ollut aivan mahdoton tehtävä estää Pikaa viemästä lelua Nokin suusta, koska Pika on vilauttanut pentupassia ja se siitä. Peli on pelattu ja lelu Pikan suussa. Vaan eipä enää. Pika esittelee passiaan minkä ehtii, ja Noki murisee päin näköä niin että raikuu. Ei toivoakaan, että Noki suostuisi enää pelkällä pentuloikkalähestymisellä luopumaan aarteistaan.

Tämän lisäksi rajoitetut oikeudet pätevät myös leikkeihin. Ei todellakaan ole enää ihan tosta noin vaan ok, että Pika rynnii Nokin päälle tai painin tuoksinassa käyttäytyy miten sattuu. Ei ei ei. Nokilla kärähtää käämi, jos Pika on liian röyhkeä. Ja silloin Noki ensimmäistä kertaa Pikan elämän aikana ihan aikuisten oikeesti sanoo mur ja Pikan on väistettävä, koska vaihtoehtoja ei ole. (Pikan vaihtoehtolistassa ei ole kohtaa "ryhdy tappelemaan".)

Näin se vain on. Minulle Pikachu on ihan pentupallero edelleen, mutta sillä ei taida tässä asiassa olla juuri mitään merkitystä. Ympäristön sanelemana: Pika on nyt aikuinen. Onnea matkaan, Pikachu!

luottokoira pika

Pika lähti työkaverille kylään. Katja nosti Pikan autoon ja kiinnitti hihnalla selkänojaan. Pika seisoi paikallaan kuin lehmä. Ovi sulkeutui ja vähitellen auton perävalot katosivat näkyvistä. Ei kauhistuttanut. :) Illalla tuli viesti, jonka kuvassa Pika nukkui lattialla. Aamulla tuli viesti, että Pika oli nukkunut työkaverin lasten sängyn vieressä yönsä. Voi suloisuutta. Ja kerrottakoon tässä kohdassa, etten tosiaankaan muistanut Pikaa hoitoon antaessani, ettei se oikeastaan ikinä ole ollut lasten kanssa tekemisissä. Ainoan kerran se on moikannut lapsia pidemmän hetken ajan joskus luovutusikäisenä, kun se kävi luokkani oppilaita moikkaamassa.

Se, etten tätä asiaa muistanut kertoo jotain siitä, miten vahvasti luotan Pikan luonteeseen. :) Pika oli kuulemma rauhallinen ja kiltti ja sai osakseen runsaasti rapsutuksia ja halauksia. Voin jotenkin hyvin helposti kuvitella Pikan pörröisenä ja aivot off-tilassa halausten keskellä. :D Ainoa ongelmatilanne vierailun aikana oli koettu, kun toinen tenavista oli hermostunut pulkkamäessä ja heittänyt piponsa hankeen. Pika oli irti hihnasta, joten se tulkitsi lentävän pipon omalla tavallaan: LELU!! Ja siellä se sitten kirmasi pitkin pulkkamäkeä arvokas aarre suussan. "Se on sisällä tosi rauhallinen, mutta hitsit miten lujaa se osaa myös mennä!" :D Jollakin konstilla pipo oli lopulta saatu takaisin. Onneksi. ;)

Kotiin palatessaan Pika asteli sisälle kuin mihin tahansa asuntoon. "Moro, mä oon Pika ja sä oot kiva!" se tuntui viestittävän saapuessaan. Ei mitään villiintynyttä "MOI IHANA NÄHDÄ RAKAS OMISTAJANI!" -liehittelyä. Laiskahkoa hännän heiluttelua ja lehmänä patsastelua. Vitsi se on koominen. Noki sitä vastoin viestitti hyvinkin selkeästi - ja kovalla äänellä. Se toivotti Pikan tervemenneeksi juuri siihen osoitteeseen mistä ikinä onkaan takaisin tullut. Ei palautusoikeutta! Noki karjui ja möykkäsi. Onneksi Nokissa ei ole toimintanappulaa ääninappulan vieressä, joten se siitä. Nokia turhautti, ärsytti, suututti. Ja Pika oli lehmä.

--------

Ensi viikolla Pika aloittaa seuramme lupaavien koirakoiden varakoirakkona. Pikakin pääsee siis Lotan ryhmään treenailemaan aika ajoin. Se onkin tosi kiva juttu, koska Timon treenejä on vain joka toinen viikko, niin toiset satunnaisesti olevat ohjatut treenit eivät ole missään määrin liikaa - päin vastoin. Paikka on Pikan aina ensi kesän loppuun asti, joten pääsemme myös mm. Jenna Caloanderin koutsaukseen tässä tulevina kuukausina. :) Tosi kivaa!

erilainen viikonloppu

Pika lähti työkaverille espanjanvesikoirakokeiluun. Nyt kotona on siis kaksi koiraa. Hetken kuluttua lähdetään isojen kanssa Lahteen, jonne jää sekä auto että Kola. Eli kotiin palaan Nokin kanssa julkisilla. Lauantai vietetään siis Nokin kanssa ja ilman autoa - mikä on ehkä omituisinta ikinä. Ei tartte harkita, että lähtisi treenaamaan tai Jakomäen sorakuopille ulkoilemaan.

Onpa muuten erinomaisen jännittävää kuulla, miten Pika sitten lopulta pärjäsi hoitopoikana. Olen lupaillut hoitoyksilön olevan helppo, ystävällinen jässikkää, mutta nähtäväksi jää. (Tämän jälkeen Katja-kollega toivottavasti ei edes harkitse ottavansa koiraa emästä/isästä, joka suhtautuu ihmisiin "varautuneesti, koska näiden kuuluukin olla varautuneita".)

pikachun treenit

Timon treeneissä Pikachu pisteli taas ihan pokemonina! Wroom. :) Yhdessä tekeminen alkaa tosiaankin luistaa kerta kerralta paremmin - tosin tänäänkin Timo hoki hokemasta päästyään, että "ÄLÄ JÄÄ VARMISTELEMAAN MENE JO!" ja "TEET VARMISTELEMATTA JA JOS SE EI OSAA NIIN OPETETAAN MENE JO!" Parit kohdat onnistuinkin lopulta tekemään varmistelematta. Jes! Erityisesti niisto sujui ihan tosi nätisti, vaikka lähdin liikkeelle ihan yhtä hyvissä ajoin kuin vaikka Nokin kanssa. :) Ja sainpa jopa kehuja yhdetä valssistakin! Pieniä on nämä ilot. ;)

Sain kritiikkiä myös siitä, että "Sä otat N Ä I N pieniä askeleita! Siis sun PISIMMÄT askeleet on T Ä N pitusia! (..Timo hiihtää miniaskelilla pitkin mattoa..) Mitä sä sipsutat?!! JUOKSE!"
"No, mä vähän niin kuin jäin varmistelemaan sitä taaksetyöntöä ja sitten jäin vähän epäröimään sitä valssiakin, niin sitten meni vähän askelet sekaisin..."
"UUDESTAAN!" 
Ja hetkeä myöhemmin Maijalle ja Maijulle: "Laskekaa ton valssin askelet! Onko KOLME?! ONKO? Ei pysty laskemaan kun on niin monta askelta ja ne otetaan niin nopeesti!"
..No siinä sipsutusvalssissa nyt vaan oli aika monta aika lyhyttä askelta! :D

Mutta saatiin me kehujakin. Kuulemma tehtiin koko porukka yksi radan kohta paremmin kuin Timon ryhmät keskimäärin!

Pikan kanssa tekeminen tuntuu siis nykyään jo ihan agilityltä. Vielä kun saadaan kontaktit pakettiin, niin mullahan alkaa olla käsissäni agilitykoira! :)

puomi osaksi rataa -projekti

Tänään tehtiin puomien ja keppien kanssa ympyrää, koska näin sain niistä Pikalle paljon toistoja radan osana. Juostiin ympyrää molempiin suuntiin ja selvisi, että Pikalle on ihan vierasta se, että puomilla palaan palkkaamaan alastulolle. Se ei edes harkinnut pysyvänsä puomilla. Puomilla pysymistä ylipäätään täytyy harjoitella, koska Pika lähti helposti liikkeestä mukaan, kun oli kulunut se joku maaginen sekuntimäärä, jonka päästä yleensä keskimäärin vapautan. Lisäksi se kerran tuli puomista liian pitkälle ennen kuin pysähtyi "2o2o"-paikalle. En kuitenkaan halua ihan hirveästi lähteä nyt painostamaan Pikaa puomin alastulolla seisoskeluun, koska se ei varmasti ainakaan nosta puomin vauhtia. Tärkeintä on, että Pika saa puomista kokemusta ja että rata jatkuu puominkin jälkeen.

(Voin sanoa, että puolilämpimän hallin tekonurmi on KYLMÄ, kun ulkona on -15 astetta. ;) En vain millään jaksanut ruveta vaihtamaan aksakenkiä jalkaan.. :D )

naksahdus aivoissa?

Pikalla on tainnut naksahtaa aivoissa keppien suorittamisesta joku nappula paikoilleen. Tänään teki kai yhden vai kaksi virhettä - joskaan ei tehty avokulmia ja umpikulmakin oli aika helppo.

Pika onnistuu naurattamaan liki kaikissa treeneissä tavalla tai toisella. Tänään koomikko-Pikan isku tapahtui, kun menin virittelemään kameraa paikoilleen. Ensin Pika oli vieressäni, sitten se lipsahti omille teilleen, ja suunnisti täysin pyytämättä kepeille, suoritti ne alusta loppuun (tosin vain 6 keppiä, mutta kuitenkin) ja sai palkan omatoimisuudestaan. :D Tapahtuma tallentui myös videolle. On ainakin kirjaimellisen omatoimiset kepit.. ;)

en vain totu siihen.

En totu siihen, että Pikachu tottuu kaikkeen. Sille mikään ei ole ihmeellistä tai outoa. Tänään puin sille Kolan ulkoilutossut jalkaan, koska Kola tarkenee kyllä puolen vuoden turkissaan, mutta Pika välttämättä ei. Olin pukenut tossut Nokille hetkeä aiemmin ja hihittelin jalkoja holtittomasti nostelevalle Nokille. Pika jähmettyi off-tilassa niille sijoilleen siksi hetkeksi, kun tungin tossut jalkaan. Jäin odottelemaan bambi-jäällä -tyylisesti tapahtuvaa hallitsematonta liikehdintää. Se jäi tapahtumatta. Pika otti kaksi ensimmäistä askelta hieman korkeammalla liikkeellä ja sen jälkeen ei huomioinut tossuja mitenkään.

Kai tuo reaktiovajaus jossain vaiheessa muuttuu ihan arkiseksi ominaisuudeksi.. ;)