Leivonmäellä

Mökin "naapurissa" parinkymmenen kilometrin päässä on Leivonmäen kansallispuisto, johon lähdettiin tutustumaan Miikan, Main, Missen, Kolan ja Nokin kanssa. Kannettiin rinkat Soimalammen rannalla olevalle laavulle mukavaa mäntymetsässä kiertelevää polkua pitkin ja lähdettiin siitä kävelemään kohti pohjoista. Virhe. Pohjoiseen menevä reitti oli ikävä kyllä sepelipäällysteistä metsäautotietä, joten käveleminen kävi aika nopeasti aika tylsäksi. Tien päätteeksi oltiin sen verran puhki ja sen verran turtuneita, että rämmittiin ryteikön läpi kännyköiden suunnitusohjelmien avulla suolammen rantaan ja täydennettiin siellä vähiin käynyt juomavesivaramme. Vesikirput ja hyttysentoukat kummasti hiljenivät, kun vettä vähän lämmitti kaasukeittimellä. ;) Pasta carbonara oli keltaista limaa rapeilla murusilla varustettuna, mutta sillä selvisi takaisin laavulle. ;D

Laavulla Noki ja Misse olivat ihan rättipoikki ja Iippanen olikin koko paluumatkan pyrkinyt hoitamaan paimenkoiran hommiaan pysymällä puolivälissä laumaa ja pysähtymällä odottamaan hidasta emäntää, jonka feelmax-tossut olivat jo ennen päivän reissua hieman puhki ja päivän reissun jälkeen roskiskamaa.. Iippasesta tosiaan kuoriutui varsinainen paimen, kun se alkumatkasta juoksenteli kärkimiehen ja häntäpäässä kulkevan väliä ja yritti kovasti pysyä selvillä siitä, että kaikki ovat vielä matkassa mukana. Kola ravasi reippaana miehenä etummaisena ja Misse ei astunut kai ainoaakaan ylimääräistä askelta koko matkalla kävellessään tiukasti jonojärjestelmän keskivaiheilla. :D Jokaiselle koiralle löytyi siis matkalla oma tärkeä tehtävänsä.

Kolan voimat eivät näyttäneet päivän 16 kilometristä kärsineen lainkaan, vaan se kantoi keppiä, heilui ja riehui ja osallistui kaikkeen vielä illallakin. Se olisi halunnut uida uida uida ja juosta kepin perässä. Sekopää. Lopulta omistaja teki tylsät ja pisti piskin pakkolepoon hihnan päähän.

Koirat nukkuivat laavussa sulassa sovussa, joskin Misse olisi halunnut rimpsessana vallata Main makuualustan ja sitten saikin äkäisen häädön omistajiltaan hyttysverkon alta potkittuaan ja vallattuaan alaa melkein aamu kolmeen asti. Iippanen nukkui pienellä kerällä hyttysverkon alla minun ja Main välissä ja Kola omalla backontrack-alustallaan laavun kulmassa.

Yöllä oli suorastaan hiki ja vain odotin, koska nuotio laavun edessä sammuisi ja lämpötila putoaisi edes lähelle kolmeakymmentä. :D :D Makuupussin kyljessä lukenut "soveltuu käytettäväksi +5 asteeseen asti" -teksti voitaisiin mielestäni ja kokemukseni perusteella lukea myös näin: "Ei sovellu käytettäväksi yli 25 asteessa". ;D

Hauskaa oli silti. Ja löytyi taas ihan uusia paikkoja, joissa on lihaksia. Pohkeet jumittavat ja polvien sisäsyrjissä on ilmeisesti lihakset, joita tulee käytettyä, kun rämpii aluskasvillisuuden seassa melkein pystysuoraa seinämää ylös reppu selässä.