Kola oli tänään sitä mieltä, että nyt olisi vihdoin aika. Pikan olisi aika vihdoinkin vähän leikkiä Kolan kanssa. Kola huitoi tassulla Pikaa päähän. Kola niiasi leikkiasentoon. Kola vispasi häntää.
Mutta mutta.
Ikävä kyllä myös pieni herra Tiitiäinen RA-KAS-TAA herr Führerin kanssa leikkimistä. Se on niin harvinaista herkkua, että sellaisesta tilanteesta pitää ottaa kaikki ilo irti. Niinpä Tiitiäisen silmissä syttyi ilo ja se ponnahti leikkiä haastavan Kolan eteen häntä vispaten: "Okei mä suostun! Okei mä alan sun kaa! LEIKITÄÄN JO!"
Kola yritti huitoa Pikaa tassullaan Nokin ohi ja yli, mutta eihän siitä mitään tullut. Tiitiäinen ponnahteli ja tuuppi Kolaa ja lopulta Pikasta olisi tullut litteä lätty, jos se olisi jäänyt painiskelevien isojen poikien jalkoihin. Hetken aikaa olohuoneen lattialla kuitenkin mylläsi onnea pirskahteleva kolmikko. :) Pikakin nimittäin ehti innostua Kolan leikkimielestä sen verran, että karjahteli pieniä uskottavia leikkikarjahduksia ja pompahteli suhteellisen hallitsemattomasti sinne tänne.
Mainio sakki. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti