lauantai 23. helmikuuta 2013

diagnoosi: "hysteerinen emäntä"

Eihän sillä mitään varsinaista tautia ollut. Ikenet punottavat, kun hampaat vaihtuvat. (Kuulemma "hysteerinen emäntä" -diagnoosia ei voi kirjoittaa vakuutusyhtiölle meneviin papereihin, mutta olen aika varma, että Hertan tiedostoihin on nyt kirjattu johonkin lisätietosarakkeeseen neiti Kainulaisen kuuluvan kategoriaan "hysteeriset";) Pystyn niiiin hyvin kääntämään tämän tilanteen mielikuvaksi, jossa raahaan otsa huolista rypyssä kuolaavan limaista lasta lääkäriin ja lääkäri kertoo kuolaamisen olevan lapsille hampaiden vaihdon yhteydessä ihan tavallista. "Mutta kun ei MEIDÄN IRMAPETTERI ole aiemmin kuolannut! Eikä meidän SEPPOLIISUKKAKAAN kuolannut vauvana!" Niinpä. Huoh. ;) Kolan ja Nokin hampaat ovat vain vaihtuneet ilman sen suurempia limaroiskeita tai röhinöitä.

Oli kuitenkin huomattavan helpottavaa kuulla, ettei tarvita antibiootteja eikä karanteenia. Ehdin jo parissa päivässä kokea lievää ahdistusta, kun ei saa edes harkita treenaamaan lähtemistä tai kaverien pyytämistä mukaan lenkille. Ja kaiken hyvän lisäksi perjantai-illan ratoksi sain järjestettyä itseni takaisin Janitan kurssille, joten siellä kuluvat nämä viimeiset lomapäivät. :)

Nähtäväksi jää, miten kolmen koiran kanssa matkaaminen sujuu, ja miten juoksuinen Mökö-herkkupeppu, Noki, Kola ja Pika asettuvat taloksi Tuorlaan. Tarkoitushan siis oli, että Kola menee Lahteen viettämään hiihtolomaviikonloppua ja mukaan tulevat vain mustavalkoiset. Mutta kyllähän me selvitään, kun ei ole vaihtoehtojakaan. :D


Ei kommentteja: