torstai 12. syyskuuta 2013

oppimassa ja osaamassa

Pika kävi tänään jälleen Rannikon koutsattavana. Valsseja. Voihan valssi. Ei ole ajoitus helppoa ja vaikeaksi homman tekee myös se, ettei Pika käänny samalla tavalla siivekettä nuollen kuin Noki. Se kaarrattaa paljon enemmän ja siksi en pysty toimimaan valsseissa ihan samalla tavalla kuin Nokin kanssa. Kaarrattamisen vähentäminen menee ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä treenikohteista.

"Sellaisia ne mustavalkoiset ovat: kaarrattavat helposti..." virnuili Timo. No joo, mustavalkoiset bc-merkkiset paimenet ehkä, mutta halvattu! Ei mun spanielini! ;)

Pikan kierrokset olivat sen verran kaakossa treeneissä, että ekaa kertaa ikuisuuksiin se ei meinannut luopua palkkalelustaan ei sitten millään. Tuli sentään lopuksi vaihtamaan lelun namiin, mutta aika pikätään se laukkoi pitkin hallia korvat hulmuten. Eipä ainakaan jäänyt epäilystä, että onko Pika roihahtanut agilityliekkeihin. :D

-------

Noki.

Voihan Noki. Se on aivan pohjamutia myöten luottopelaaja. Sen kanssa voi tehdä melkeistäänkin mitä vain ja homma toimii. "Kokeile tätä, toimisiko.." Toimii. "No entäs tälläinen?" Joo toimii sekin.

Juha Ruokosen treeneissä tehtiin rataa, jossa oli vähän kaikkea: kepit loppuivat miltei seinään, valssia valssia valssia, persjättö, kontaktit, putkijarru, piiii-iii-itkä hyppysuora, jonka päässä takaakierto... Ei mitään mainittavia ongelmia. Ei me toki virheettömästi tehty kerta toisensa perään: Rima putosi parissa kohdassa ja minun valssini oli myöhässä. Mutta keskimäärin kaikki sujuu. Pienillä korjauksilla Nokin saa tekemään miltei ihmeitä.

Paras tunne oli, kun putkelta 10 pääsi heittämään Nokin suorittamaan yhtätoista ja sitten pingoin itse minkä kintuistani pääsin kohti hyppyä 15. Teki mieli melkein huutaa "ET SAA KII!" Nokille, kun pääsin vedättämään niin paljon edelle. Melkoisen hurmoksellinen fiilis, kun koira jää kauas taakse, mutta suorittaa silti selän takana rataa ihan oikein ja tavoittaa minua joka laukka-asekeleella.

Aika vahvasti jalat sitten hyytyivätkin, kun oltiin pistelty pätkä 10-16 pariin kolmeen kertaan. Mutta ehdin kuitenkin joka kerta ihan mainiosti ohjaamaan viidentoista. Keppien aikana yritin sitten kasailla jalkoihin takaisin voimia, että jaksaisin juosta radan loppuun asti.






















Treenien lopuksi Juha laukaisi yhden koko agilityurani parhaista ja mieleenjäävimmistä kehuista.
"Hyvin sä tikutat noilla... ...anteeks nyt vaan... ...noilla sun tappijaloilla." Repesin nauramaan. Kieltämättä tänään tuli fiilis, että jalat veivät ihan hyvää vauhtia. :)

"Vakuuttavaa menoa" -kommenttiin oli hyvä päättää tämä päivä.

Päivän kruunasi se fakta, että piirimestaruuksien yhteistulokset olivat ilmestyneet nettiin ja huomasin, että yksilöpuolella  Noki sijoittuikin sijalle 5. :O Miäletöntä läpändeerosta. Viidenneksi?!

Jossittelemaan ryhtyminen on aina antoisaa, joten tuli toki katsottua sekin tuloslistoista, että jos jompikumpi ekoista rimoista olisi jäänyt tippumatta, oltaisiin oltu pronssilla. (Ja jos kummatkin olisivat pysyneet, oltaisiin voitettu.)

Vitsit Noki on vaan niin magee.


Ei kommentteja: