Käytiin koettelemassa osaamistamme piirimestaruuskisoissa niin yksilö- kuin joukkuepuolella. Yksilöradoilla Noki nakutteli tasaisesti omalla tyylillään ja Kola vastaavasti omalla tyylillään: Nokille tulokseksi kolme vitosen rataa ja Kolalle kaksi HYL-rataa.
Yksilöradoilla vitoset tulivat ensimmäisen riman putoamisesta kummallakin radalla. Ja etenkin ensimmäisellä radalla en suostu ottamaan riman putoamista mitenkään kontolleni. Mahdollisesti toisena ollut pituuseste heijasti niin pahasti, että Noki vain ei sattunut osumana riman yli. (Huomasin heijastuksen vasta Kolan vuorolla, kun kumarruin käskemään Kolaa maahan ja satuin katsomaan eteeni. Pituus kimmelsi kirkkaana suoraan silmiin.) Toisella radalla ilmeisesti hätäpäissäni käskytin keppikäskyä jo, kun Noki oli hypyn päällä. Rima kolahti alas. Mutta olen kyllä ylpeä otuksestani, koska se ei mennyt putkiansaan, joka oli aivan keppien aloituskohdan vieressä. Tuohon putkeen nimittäin haksahti perä jälkeen ties miten monta koiraa (Kola mukaan luettuna). Maijan loistavasta ehdotuksesta tuijotin Nokia silmiin ja seisoin itse staattisena näyttämässä ensimmäistä keppiväliä. Jos Noki siitä olisi mennyt putkeen, se olisi ollut puhdasta vastoin ohjausta tekemistä. Kolalle tein saman, mutta se vaan ei aina välitä katsoa ohjausta, joten meni sitten aikansa kuluksi siihen putkeen. Jos Noki olisi tehnyt saman, olisin ollut erittäin hämmästynyt.
Vitostuloksilla noustiin lopulta käsittääkseni piirimestaruusskabojen kymmenen parhaan joukkoon. Mutta väkisinkin tulee pohtineeksi, että jos se eka rima ei olisi pudonnut... Oltaisiin oltu todennäköisesti viiden kärjessä. Mutta eipä tuo kymmenen parhaan sakkiinkaan pääseminen huono saavutus ole, kun kisaajia oli 57. Taakse jäi siis liki 50 koirakkoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti