maanantai 9. syyskuuta 2013

vaikeaa ja helppoa

Miten voikin olla vaikeaa palkata oikeasta suorituksesta ja jättää palkkaamatta väärästä? Juu, esteelle irtoamisen suorituksessa aikaa tilanteen arvioinnille on ehkä kymmenesosasekunti. Mutta silti... Voisi edes VÄHÄN paremmin onnistua arvioimaan, että koska Pika tekee oikein ja koska väärin. Tai sitten pitäisi vain olla se apupalkkaaja.

No, saatiin onneksi kuitenkin pääosin onnistuneita suorituksia ja onnistuneita palkkauksia. Pika hakee esteitä omasta mielestäni oikein hyvin ja jos en ehdi sille ihan heti sanoa, mitä seuraavaksi tehdään, se menee varmuuden vuoksi juoksemaan putken tai hyppäämään muutaman hypyn. Useissa treeneissä minun liikkeeni toki vielä jossakin määrin häiritsee herra Pikkuherran toimintaa, mutta eiköhän sekin saada haltuun. :)


Isojen kanssa puolestaan piirimestaruuskisojen hyppyradasta sisuuntuneena tehtiin ansaputken ohittamista. Ja kuinka ollakaan en saanut treenivireessä edes Kolaa tekemään virhettä.. Vaikka oikein hakemalla hain sitä, että menisi putkeen, niin ehei. Nokin kanssa liitin putkenväistämistreeniin myös ekan riman pysymistä häiriöstä huolimatta. Tästä syystä heiluttelen pakkoliikemäisesti käsiäni aina hypyn aikana. Rima putosi Nokilta vain kerran, vaikka hyppy oli 65cm korkeudessa. Täytynee taas herätellä Nokin aivolohkoja riman pysymisen osalta, koska se aivan takuulla pystyy hyppäämään tarkasti ja oikein häiriöstä huolimatta, jos vain vaivautuu keskittymään.

Ei kommentteja: