sunnuntai 23. helmikuuta 2014

ensimmäinen ja viimeinen

Pikachun kanssa napattiin Maiju ja raivomumelo Hippi Sitikan kyytiin ja kurvattiin ennen aamukuutta kohti Jyväskylän KV-näyttelyä. Pika tavoitteli vähintään H:n arvoista tuomiota, kuten myös raivis.

Meinasi iskeä aivan hullu angsti, kun päästiin rokostustodistusten tarkastuspisteelle. Aivan hillitön ruuhka. Koiria änkee joka puolelta joka puolelle, häkki painaa, sormiin sattuu, tuskastuttaa aivan huolella. Onneksi kehien ympärillä tilaa oli ihan hirmuisesti paljon enemmän, joten ahdistus hälveni lieväksi epäuskoksi. Pika häkkiin odottamaan omaa vuoroa.

Kymmenen jälkeen Pika pääsi lopulta Anninan kanssa kehään. Oltiin sitä ennen testattu, miten Pika reagoi näyttelyhihnaan ja siihen,että Annina (Pikalle melko vieras ihminen) nappaa hihnasta kiinni ja sitten hölkätään pitkin näyttelyhallin käytäviä. Niin. Uskollinen rakas otukseni näytti siltä, että se luuli Anninan olevan se, kenen kanssa se paikalle alunperinkin tuli.. Pika juoksenteli rentona minusta poispäin ja minuun vilkaisemattakaan takaisin minua kohti. :D Vitsi mikä otus.. :D Eipä tarvinnut enää jännätä, miten Pika kehässä mahdollisesti käyttäytyy.

Pika siis marssi kehään kera Anninan. Minä menin kehän laidalle istumaan videokameran kanssa - eikä Pika yllättänyt kehässäkään. Se ravasi minun ohitseni kuin olisin kuka tahansa näyttely-yleisössä istuva vieras. :D Oikea uskollinen lassie! (Maiju osuvasti totesi: "Tuo lassie ei palaisi kotiin." :D :D ) Pika ei häiriintynyt muista koirista. Se ei häiriintynyt tuomarista. Se ei villiintynyt. Se ei riehaantunut juostessaan. Se ei loikkinut. Se meni, teki ja tuli pois. (Okei. Mä olen katsonut tuon videon nyt liki kymmenen kertaa. Ja joka kerralla naurattaa ääneen, kun Pika juoksee minun ohi kuin olisi joku halvatun näyttelysonni, joka ei edes tiedä, että sillä on omistaja. Tea kuvasi erittäin osuvasti, että Pika köpsöttelee menemään. Jos Pika olisi lassie-elokuvan päätähti, leffa päättyisi siten, että kotiin palaamaton Pika köpsöttelisi kohti taivaanrantaa. köpsköpsköps THE END.)

Anninan kädessä kehästä ulos kannettiin punainen nauha ja eri-arvion saaneiden junnu-urosten kipitettyä kehän ympäri vielä kertaalleen, hihnaan sidottiin myös vihreä nauha. Pika oli (...lunttaan koiranetistä..) JUN-ERI, JUK4. Wau.

Sanallinen arvio: Correct type, masculine enough, correct body propotions, excellent head. Very dark eyes. Underjaw could be a bit wider. Correct topline. Ribcage well-developed for the age. Very well angulated. Easy movement. Excellent coat. 

Eli tarpeeksi maskuliininen hyväturkkinen ja hyvin kulmautunut tummasilmäinen pienialaleukainen ja hyväkylkiluinen sankari.

..ja koska kameravälineistöni ei kykene tallentamaan edes tyydyttävän laatuisia valokuvia sisätiloissa, otin muistoksi tilanteesta videota - kuten kunnon agilityihmisen kuuluu.. ;)

Videon lopussa Katja toteaa osuvasti: "Nyt ei tarvii enää." (Myös raivis sai sen, mitä tavoitteli, kuten myös Arpa! Eli niidenkään ei tarvii enää. Wohoo!)

Ei kommentteja: