juoksuA

Aamulla mentiin Pikan kanssa hallille pohtimaan juoksuA:n syvintä olemusta. Kaivelin viime yönä videoita ja kirjoituksia netistä niin intensiivisesti, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Lopulta kuitenkin sain luotua päähäni jonkunsorttisen mielikuvan siitä, miten lähden A:ta opettamaan, minkä jälkeen sitten pystyin nukahtamaan. Huoh.. ;)

Suunnitelma on siis seuraava:
1. Pikalle esitellään boksi, jonka teen kiinnostavaksi ja kannattavaksi naksuttelemalla boksiin menemisestä. (Eli Pika suuntaa liikeen kohti neliön muotoista kehikkoa ja menee kehikon sisään seisomaan.)
2. Pika opetetaan juoksemaan boksin kautta etupalkalle.
3. Etupalkka poistetaan ja Pika opetetaan juoksemaan "agilitytaivaasta" putoavalle lelulle.
4. Kaksi matalaa hyppyä sijoitetaan 1,7 metrin päähän toisistaan simuloimaan A:n ylösmenoa ja huippua. Tässä vaiheessa ajatus on liittää boksin läpi juoksemiseen myös minun liikkeeni. Todennäköisesti tässä vaiheessa tulee myös yli loikkauksia.
5. Kun olen saanut taottua Pikalle päähän, että boksiin pitää osua, vaikka minä liikkuisin, siirrän boksin madalletulle A:lle. Harjoitellaan oikea laukan pituus madalletulla A:lla. Mukana myös liikehäiriö.
6. A:ta korotetaan ja boksin paikka "venytetään" oikealle kohdalleen.

Olin yöllä ajatellut, että menen hallille puolta tuntia ennen seurakaveriani, jonka sain sovittua apupalkkaajaksi, ja opetan Pikalle puolen tunnin aikana naksuttelemalla boksin arvon. Kaivoin netistä videoita, joissa tätä tehdään ja ensin koira naksuteltiin katsomaan boksia, lähestymään sitä, koskemaan yhdellä tassulla boksin sisälle jne. Yöllä ajattelin, että jos apupalkkaajan paikalle saaminen menee aamulla hukkaan sen takia, että naksuttelu vie koko treeniajan, niin sitten se vaan on niin. Kuinka väärässä olinkaan.

Saavuttiin siis hallille ennen aamuyhdeksää Pikan kanssa kahdestaan. Pika pursui intoa. (Se halvatun apina on saanut etureiteni aivan siniseksi mustelmista. Ihanaa olla innokkaan nuorukaisen purulelu, mutta kun en tahtoisi ihan hirveästi ryhtyä Pikan intoa rajoittamaankaan, kun se tosiaankin ON innoissaan.. ;) Etsin hallin varastosta boksin, kaivelin naksuttimen ja namit kouraan, iskin boksin maahan ja valmistauduin odottamaan, että Pika kiinnostuu boksista. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Kun boksi oli maassa, Pika sinkosi sen luo ja meni kehikon sisään seisomaan. NAKS. Wau. Kutsuin Pikan pois ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se oli boksissa uudelleen. NAKS. Menin kauemmas. Pika sinkoutui boksiin. NAKS. Vaihtelin paikkaani ja etäisyyttä ja Pika loikki kehikon sisään sataprosenttisella varmuudella.

Viiden minuutin päästä totesin, että eiköhän tämä ole tässä - ja ryhdyttiin kuluttamaan kahtakymmentäviittä seuraavaa minuuttia, että Noora saapuisi paikalle. :D Ei mennyt ihan niin pitkän kaavan kautta tämä boksiin tutustuminen, mitä olin etukäteen kuvitellut..

Kun Noora saapui, tehtiin boksia niin, että naksautin boksiin menosta ja Noora etupalkkasi. Päästin Pikan juoksemaan laukan mitan päästä boksista, jolloin se ikään kuin väkisin osui laukalla boksin sisälle. Vähitellen siirsin Pikaa kauemmas ja lopulta tehtiin myös sitä, että palkkapallo lentääkin minulta eikä ole edessä apupalkkaajalla odottamassa. Ei mitään ongelmia. Pika lähti pinkomaan eteenpäin, vaikka edessä ei ollut palkkaa tai ihmistä.

Etäisyys boksiin on vielä niin pieni, ettei yliloikkia tullut ainoaakaan. Luultavasti Pikalla ei tästä syystä ole myöskään mitään käsitystä siitä, että homman voisi tehdä myös jotenkin väärin. Näin ollen se ei varmaankaan tiedosta vielä lainkaan, että laatikkoon laukan kohdistaminen olisi mitenkään pakollista. Mutta eiköhän niitä epäonnistumisiakin tule, kun lisätään minun liikkeeni yhtälöön..

Täysin yllättäen tänään päästiin siis ehkä yhteensä kymmenen minuutin treenillä toimintasuunnitelmassa jo kohtaan kolme. :D

Kaiken kaikkiaan Pikan toiminnasta on tällä viikolla jäänyt todella todella hyvä mieli. Sen eteenpäin suuntautuva tekeminen on aivan ihastuttavaa seurattavaa. Se ei kyseenalaista yhtään sitä, etteikö jostain tulisi kuitenkin se etupalkka, vaikkei sitä missään näy. Ilman turkkia se ei läkähdy välittömästi, joten se jaksaa paljon paremmin hyytymättä kuin ennen trimmausta. Se puhkuu intoa ja irtoilee putkiin. Ja aamun treenien lopuksi kun tehtiin Nooran etupalkkaamana kepit muutaman kerran, se nakutti kepit itsekseen alusta loppuun ja sortui testaamaan viimeisen keppivälin tekemättä jättämistäkin, jolloin päästiin jättämään se ilman palkkaa. Eipä jättänyt keppiväliä tekemättä seuraavalla suorituksella. ;) Pystyin irtoamaan kepeillä myös todella reilusti sivusuunnassa ja niin umpikulmat kuin helpohko avokulmakin sujuivat taitavalta naperolta mainiosti.

Naku-napero on mainio pentu!