Tänään otin härkää sarvista ja mentiin tekemään keinua pitkästä aikaa. Edellisen kerran jälkeenhän Pika alkoi jännittää puomisuoritustakin. Saatiin seuran helposti laskettavissa oleva keinu korjaamolta takaisin, joten virittelin sen ihan vauvakorkeudelle ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Pika oli suorittanut sen ihan omatoimisesti. Eikä hirvittänyt yhtään. :)
Ensimmäisellä yhdessä tehdyllä suorituksella se meni tukka hulmuten eikä edes harkinnut odottavansa keinun laskeutumista.. :D
Ei keinu edelleenkään ole mikään supertykkinopea, mutta tänään tavoitteenakaan ei oikeastaan ollut keinun nopeuden treenaaminen, vaan hakusessa oli se, että Pika oppisi käskystä erottamaan, kummalle esteelle olen sitä lähettämässä. Tällä tavoin yritän ennakoida sitä, ettei Pika "tietämättään" menisi keinulle (eli luulee menevänsä puomille, mutta oho..) ja toisaalta että se voisi luottaa siihen, että kun käsken sen puomille, se voi myös turvallisesti juosta puomille eikä pelkona ole, että ylösmeno kiikkaa alta.
Nostin keinun treenin puolivälissä vauvakorkeudesta keskikorkeuteen. Eikä jännitystä tullut tuossakaan vaiheessa. :) Pikan aksaprobleemat vaikuttaisivat tällä hetkellä olevan suht hallittavissa olevia. Ja erittäin hyvä niin. :)
Treenien lopussa istuskelin keinonurmella katselemassa kännykkään tallentuneita videoita. Pika kantoi palloaan minulla härnäsin ja härkin sitä pallolla asiaa sen kummemmin ajattelematta. Kun olin hetken härnännyt ilman, että annoin pallon Pikalle, Pika ratkaisi tilanteen omalla tavallaan: se loikki keinulle, suoritti sen ja jäi keinun päähän odottamaan pään yli lentävää palloa. :D Fiksu rakki, nimittäin se tosiaankin sai tempullaan pallon lentämään. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti