PomPom Pomppunen täytti tänään seitsemän. Aika järjetöntä. Tavallaan Kola on kyllä ollut minulla ikuisesti. En pysty oikein mitenkään palauttamaan mieleeni aikaa, kun olin koiraton. Ja pitkäähän siitä jo onkin. :) Seitsemän vuoden iässä Kola on selvästi ohittanut parhaat harrastusvuotensa aksan osalta. Sen kroppa ei kestä sitä tapaa, jolla Kola itseään kohtelee. Se menee jumiin ihan liian helposti. Muutoin Kola onkin sitten ollut terve kuin pukki - mikäpä pahan tappaisi.. (Jos pieni mustan huumorin hetki tähän väliin sallitaan. ;)
Onnea Pomppu Poikanen, Paksu Peppunen! Olet ainutkertainen, opettavainen, suuriluonteinen heppu!
Kolan synttäreiden kunniaksi (ja ehkä vähän muistakin seura-aktivistisista syistä) kylään saapui Maija. Maija on Kolan lauman yksi suurista fyysisen läheisyyden kohteista. Kola survoutui tänäänkin lattialle istahtaneen Maijan syliin ja painautui vasten kuin hengenhädässä. Ei voisi suloisempaa olla. Kola valui rentona syliin ja lopulta lattialle asti - ja huitoi tassullaan Maijaa jatkamaan rapsuttelua, jos käpälöintiin tuli syystä tai toisesta tauko. Kolalla on myös tutuille (ja erityisesti Maijalle :D ) varattu oma haukkunsa, joka kuulostaa ulvonnan ja haukahtelun sekaiselta VÖYVÖYVÖYltä. Treeneissä kohdatessa Kola muistaa aina ilmoittaa Maija-haukulla, kun se saa vainun laumansa jäsenestä. :D Se käyttää tuota haukkua välillä myös muiden itselleen tärkeiden ihmisten haukkumiseen, mutta useimmin sitä kuulee nimenomaan Maijalle kohdistettuna ja siihen liittyy villiä hännän vispausta ja jaloissa onnesta muristen kiemurtelua. :) Se on se aikuisen miehen pehmopuoli. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti