Puomi on Pikan mielestä tällä hetkellä todella jännittävä juttu. Polvet täristen se kyllä kiipeää puomin ylös, mutta vauhti on etanamaista. Se on pudonnut kertaalleen puomilta (tietenkin juuri sellaisen laukaten tehdyn puomin yhteydessä), minkä jälkeen puomi hidastui ihan köpöttelyksi ja nyt kun on treenattu myös keinua, puomi on mennyt ihan töttörööksi. (Voisin käyttää jotain vahvempaakin ilmaisua tässä.)
Ja minä turhaudun. Turhaudun ihan hurjasti, kun en keksi, miten terapoisin jännitystä pois.
Tänään käytiin Ojangossa testaamassa, miten leveä vauvapuomi sujuu. Ja sehän sujuu aivan erinomaisesti. Pika laukkaa puomin päästä päähän ja pysähtyy kontaktille. Näin ollen veikkaukseni on, että puomissa jännittää sen kapeus ja korkeus. Saatiin kuitenkin sitten lopulta kehiteltyä tapa, jolla saan Pikan laukalle myös oikealla puomilla (nimittäin maata vasten oleva puomi ei ole ongelma. Mitä korkeammaksi puomin nostaa, sitä varovaisemmin Pika sitä suorittaa). Apuohjaaja pitää Pikaa kiinni, kun minä kannustan ja innostan ja vedätän puomilla. Luovun nyt toistaiseksi täysin puomille pysäyttämisestä, koska pysäyttäminen ei sovi tähän nyt käsittelyssä olevaan ongelmaan lainkaan. Hakusessa on siis laukaten suoritettu täyskorkea puomi ja se toivottavasti saavutetaan jossain vaiheessa. Ajatuksena on käydä tekemässä vauvapuomilla pysäytystreeniä ja oikealla puomilla juoksuttamistreeniä.
Toivottavasti saan pidettyä omat hermot kasassa, koska sitä tässä nyt ei ainakaan kaivata, että omalla hermostuksellani paineistaisin Pikaa.
Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti