Tänään pingottiin Nokin kanssa seuran omissa kisoissa kolmen radan verran. Ensimmäisen agilityradan profiili näytti siltä, että huh.. Varsinkin keinun jälkeen olleet kaksi hyppyä tuottivat melkein kaikille kisaajille ongelmia. Päätin, että teen kyseisessä kohdassa japanilaisen - ohjauksen, jota en ole koskaan kokenut osaavani. Täytyykin muistaa seuraavissa Iinan treeneissä kiittää siitä, että ollaan nyt saatu monessa kohdassa treenata juurikin japanilaista - Iina kun onnistui bongaamaan tuon ohjauksellisen heikkouteni yksissä treeneissä syksyllä. :) Olin japanilaisen jälkimmäisessä persjätössä aavistuksen myöhässä, mutta ihan suurimmaksi onnistumiseksi koen sen, että ylipäätään käytin tätä ohjausta ja pakotin itseni etenemään rohkeasti keinun jälkeen.
Ensimmäisellä radalla ilmoitin seurakavereille tavoitteeksi lähteä liikkeelle kahdelta esteeltä ilman, että jään varmistelemaan tai odottelemaan. On paljon helpompi hahmottaa rataa, kun sieltä löytää kriittiset kohdat. Siis ne esteet, joilla ei voi jäädä munimaan, jos haluaa selvitä jatkosta. Ja hitsin pimpulat! Minä en jäänyt munimaan niille kahdelle esteelle (kolmoseste ja keppien jälkeen oleva hyppy)! Toisella irtosin jopa niin superisti, että olin metritolkulla pidemmällä seuraavassa käännöksessä kuin mitä olin luullut olevani.
Keskimmäisellä radalla homma kaatuu jo toiselle esteelle. Jotenkin taakse lähetys kaatuu alkuunsa ja Noki hyppää hypyn väärinpäin. Poimitaan joku muukin väärä este jossain kohdassa, mutta sitten saadaan kepeillä vihdoin homma uudestaan hallintaan. Ehdin kepeille ohjatessa miettiä, että "hitto tässä en voi keksiä Nokille mitään keppijäynähaastetta!" (tapana on siis tehdä kepeillä jotain yllärivetoja, jos alla on hylly) Okserin ja putken jälkeen tulee kaksi hyppyä, joista jälkimmäisellä koiraa pitäisi saada käännettyä. Hetken huumassa ehdin ajatella, että "nyt meikätyttö kääntää rytmillä". Ja sehän tosiaankin kääntyi. Täydellisesti. Aivan täydellisesti. Optimaaliselle linjalle ja niin hallitusti, että maaliin suorastaan leijailin. Rytmillä jarruttaminen toimii Nokille kuin junan vessa!
Kolmas rata oli tosi kivan tuntuinen. Siinäkin oli kohta, jossa ei vaan VOI jäädä munimaan. Keinun jälkeen oleva hyppy oli ehdottomasti kriittinen piste ja siinä oli saatava koira putkeen ja sitten on kiire. Rata menee tosi kivasti, kunnes aivopieruna unohdan jaakottaa ennen keinua. Noki päätyy aivan väärälle puolelleni ja yhtäkkiä minä olen linjalla, josta pitäisi mennä keinulle. Noki on kuitenkin niin kiltti, että kun lopulta paljastan Nokille seuraavan esteen (jonka linjalla edelleen hätääntyneenä kipitän), Noki tunkee ohitseni keinulle ja pysyy siellä, vaikka teen takaaleikkauksen noin 20 senttimetriä ennen keinua. :D Pääsen irtoamaan kriittiseltä hypyltä onneksi ajoissa, joten teen sen, mitä olen rataantutustumisessa päättänyt tehdä. "Minä ehdin ohjaamaan kolme putken jälkeen olevaa hyppyä kun vain juoksen, ja myöhästyminen ei ole vaihtoehto. Ehdin, ja sillä siisti." Ehdinkin!
Päivän saldona siis kaksi aksanollaa, kaksi kuudetta sijaa ja kaksi 4,5m/s etenemää. :)
Jään mielenkiinnolla odottamaan kisavideoiden minulle päätymistä, sillä tämän päivän radoista jäi jokseenkin sama tunne kuin viime kesän SM-joukkuefinaalissa: mennään täysillä eikä varmistella mitään. Niin siistiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti