On hieman hakusessa tuo Pikkarin hallinta agilitykisoissa. :D Alkurutiinitkin ovat yksistään sellaisia, että hieman hirvittää. Pika karjuu ihan heikkomielisenä ja näyttää siltä, että saattaa ponnahtaa ensimmäiselle hypylle ihan koska tahansa. (Tänään se lähtikin ilman lupaa, mutta onneksi ehdin reagoida ja palautin raivoavan karvanaperon paikalleen.) Radalla mennään samalla tyylillä. Ihan ei aina pysty tietämään, että mitä tapahtuu. :D
Tänään tehtiin hypärinolla ja jäätiin voittaja-Odista puolisentoista sekuntia ja sijoituttiin neljänsiksi. Ennen keppejä käydään lyhyt palaveri siitä, että mihin ihmeeseen tässä ollaan menossa. Ja radan loppupuolella ohjaaja käyttää täysin harkitsemattomasti MENEMENE! -käskyä, jonka sisältö on "juokse eteenpäin ja suorita edessä olevia esteitä". Harmi kyllä tuossa kohdassa rataa ei ollut ollenkaan tarkoitus edetä omatoimisesti taivaanrantaan, vaan piti kääntyä. My mistake! Sain kuitenkin eteen pyrkineen Pikan lopulta tulemaan minua kohti. Aikaa se kuitenkin söi. Mutta ei haittaa, sillä oli taas ihan hurjan kivaa. Jopa niin kivaa, että minua alkaa melkein väkisinkin Pikan radoilla naurattaa, kun se on niin tappaja-asenteella ja raivoaa minulle (ihan ansaitusti) vähän väliä. Erityisesti tykkäsin tänään siitä, että Pika kokosi itsensä kepeille, vaikka niille tultiin lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti