SM-kisoissa

Mahtavaa. Loistavaa. Ihanaa. Vauhtia. Jännitystä. Täysillä menemistä ja pelottomuutta virheitä kohtaan. ASENNETTA.

Semmoista oli tämän vuoden SM-kisoissa.

Joukkueradalla edustettiin seuran maksijoukkueessa finaalikoirakkona. Alla oli kolme hylkäystä, joten sikäli saatiin lähteä ihan paineitta radalle. Mutta itse kyllä koin, että haluan tehdä täysillä. Haluan tehdä hyvän radan. Haluan näyttää, että kyllä pieni espanjalainen osaa ja pystyy ja wroom. :) Radalla oli kaksi kohtaa, jotka olivat minulle ja Nokille ratkaisevia, onnistumisen kannalta kriittisiä kohtia.

Ensimmäinen ratkaiseva kohta oli A:n jälkeen. Vielä lähtökarsinassa kävin läpi vaihtoehtoiset suunnitelmat, jos en ehdikään tekemään persjättöä A:n jälkeen. Vaihtoehtona oli tehdä takanaleikkaus seuraavalle hypylle ja linjata Noki sitten pois putken väärästä päästä. Se oli todellinen planB, sillä se oli ihan hanurista. Se olisi ollut räpiköimistä ja paniikkia ja tuuria. Päätin, että on vain ihan pakko ehtiä. Pakko juosta täysillä ja Nokin juoksuA:han luottaen persjättöön. Rataantutustumisessa olin suunnitellut tekeväni ennen putkea valssin, mutta... Mutta sitten radalla tunne oli niin hyvä, jaloista irtosi niin kevyesti etumatka Nokiin ja tuli lievä hurmoksen tunne. Juoksin tekemään toisenkin persjätön, vaikken ollut sellaista ikimaailmassa ajatellut ehtiväni tekemään. Ajauduin aivan hurjan pitkälle putken sisäänmenoaukolle, mutta tunne oli huikea, kun Noki luikahti oikeaan päähän putkea. Kuulin, miten selostaja sanoi mikrofoniin, että "tätä koiraa ohjataan edestä". ..ei kyllä yleensä ihan noin edestä, mutta SM-fiilis antoi ohjaajalle paitsi asennetta, myös siivet kantapäihin. :)

Seuraava kriittinen kohta oli hyppy ennen puomia. Noki pudotteli täysin vastaavia rimoja valmistelutreeneissä torstaina, joten jos joku rima putoaisi, niin juuri se. Suunnitelma oli ehtiä työntämään Noki taakse hyvissä ajoin ja sen jälkeen linjata oma liike niin, että olen alta pois, kun Noki ponnistaa. Noin ohjaten lähdin itse väärään suuntaan seuraavan esteen sijaintiin nähden, mutta tiesin Nokin hakeutuvan KIIPEE! -käskyllä puomille, vaikka itse juoksisin lievästi vinoon. Ja niin se super-Noki vain hyppäsi puhtaasti ja sinkosi kohti puomia.

Nollalla maaliin. Hengästytti. Nauratti. Kiroilututti. JUMANKAUTA me tehtiin se. Kaksi persjättöä saivat adrenaliinin virtaamaan ja virnistys venyi varmaankin korvasta korvaan.

Sunnuntain yksilöradalle yritin löytää saman iloa pursuilevan fiiliksen kuin joukkueradalle. Fiilis oli kuitenkin erilainen. Jännitti. Radalla oli useampikin kohta, jossa rima voisi rytistä. Suunnittelin kolmoshypylle niistoa, mutta kun tein sellaisen Nokin kanssa lämmittelyesteillä, se tuli hypystä ali. !!!! :O Sen seurauksena päätin, että se siitä niistosta. Päädyin vain vekkaamaan Nokin ponnistuspaikalle ja luottamaan, että se ei lähde väärään putkeen. Noki taisi kyllä vilkaista väärää putkea, mutta tulee lopulta ihan oikein. Kepeillä luotan Nokin osaamiseen ja keskityn vain ohjaamaan seuraavaa vekkiä. Niinpä en huomaa lainkaan (eikä tuomarikaan melkein huomaa), miten Nokille käy se, jota sille ei käy juuri koskaan. Se mokaa. Se tulee ensimmäiseen keppiväliin niin lujaa, ettei vain pysty kääntymään toiseen väliin. Kolmanteen väliin luikahtaminen käy kuitenkin niin sujuvasti ja ilman rytmin täydellistä sekoamista, että tuomarikin reagoi virheeseen vasta siinä vaiheessa, kun Noki yhtäkkiä tuleekin keppien väärältä puolelta ulos. Minä en huomaa mitään ja onneksi yleisökään ei reagoi tuomarin ristiin laitettuihin käsiin mitenkään. Luulen, että tehdään nollarataa, joten jatketaan asennetta, rohkeutta ja adrenaliinia pullistellen eteenpäin.

Muuri-hyppy-okseri-takaakierto -pätkä on kerrassaan haastava. Ehdottomasti tuon radan vaikein kohta kolmanneksi viimeisen hypyn lisäksi. Ehdoton valtaosa kisaajista päästää koiran sinkoamaan U-putkesta ennen muuria niin pitkälle, että lähestyminen muurille muuttuu sellaiseksi, että seuraava este vaatii vahvaa koiran ohjaamista. Nokin putkijarru on niin vahva, että tiesin saavani sen juuri ennen putkea annetulla tiukalla "NOKI!" -käskyllä kääntymään hienolle lähestymislinjalle. Eikä Noki petä. Se tulee törkeän hienosti muurista, hyppää seuraavan hypyn aavistuksen pitkäksi, koska persjättöni on aavistuksen myöhässä, ja ylittää okserin vaivattomasti. Seuraava takaakierto valuu, kun olen lievästi myöhässä. Myös ennen viimeistä putkea Noki hyppää hurjasti pitkäksi, mutta ehdin siinä laskeutumispaikan nähdessäni miettiä, että "ei haittaa, nyt ehdin ohjaamaan kolmanneksi viimeisen esteen". Ja ehdinkin. Juuri ja juuri. Luulin olleeni paljon pidemmällä mitä videosta lopulta paljastui. :D Olin ihan viime hetkellä ohjaamassa Nokia oikealle puolelle putken jälkeistä hyppyä. Rima kolahtaa - ja oletukseni mukaan putoaa - ja sitten ollaankin jo maalissa.

Seuratoverit yleisössä eivät puhkea nollaraivoon, joten käännyn katsomaan kolmanneksi viimeistä rimaa. Se ei ole maassa. Nollaa ei kuitenkaan varmasti tehty, koska yleisön reaktio oli mikä oli. Ehkä ratatyöntekijät vain nostivat riman todella nopeasti? Siirryn palkkaamaan Nokia ja kuulen, miten selostaja sanoo tuloksemme: hylkäys. Yllätys on melkoinen. En äkkiseltään keksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin että Noki on tullut jostain hypystä ohi tai renkaan sivusta. Lopulta löydän seurakaverit yleisöstä ja he osaavat kertoa, että kepeillä tapahtui jotain, mistä tuomari antoi hylkäyksen. Kukaan ei osaa oikein varmaksi sanoa, mikä virhe kepeillä tuli.

Videolta katsottunakaan virhe ei näy. Tuijotan Tean iPadin ruutua, enkä vain näe. Tuomari nostaa kätensä vasta keppien jälkeen, mutta en pysty paikallistamaan virhettä. Se on selvää, että tämä radan hylkäys on niitä äärimmäisen harvoja kertoja, kun virhe menee koiran piikkiin. Nokilla on kepeiltä ihan hurjasti kokemusta. Toistoja on lukematon määrä. Kisakokemusta ihan julmetusti. Keppivirheitä äärimmäisen vähän sen enempää treeneissä kuin kisoissakaan. Jos pitäisi sanoa, mikä on Nokin varmin este, se olisi joko A tai kepit. Mutta niin siinä käy, että koska koirani ei ole robotti, jäävät mahdollisuudet virheeseen, vaikka taitotaso olisi miten korkea.

Hidastetusta videosta lopulta uskon löytäväni virheen: Noki tulee ensimmäiseen keppiväliin ihan oikein, mutta vain niin lujaa, ettei kerta kaikkiaan pysty kokoamaan itseään seuraavaan väliin. Se luikahtaa kolmosväliin, mutta tekee virheen niin sujuvasti ja vaivattomasti, että tuomarikin huomaa virheen vasta keppien lopussa. Onneksi minä en huomaa virhettä. Keppivirhettä olisi ollut aivan taivahisen turha lähteä korjaamaan ja lisäksi fiilis olisi lössähtänyt. Nyt tehtiin loppuun asti täysillä ja virheitä pelkäämättä nollarataa. Videolta kellotettuna Nokin etenemä oli 4,8m/s, joten me tehtiin vauhdin puolesta juuri niin nopeaa suoritusta kuin nyt tehdä voidaan. Aika olisi riittänyt sijalle 27. Ei tarvitse hävetä, että oltiin kuokkimassa SM-kisoissa, ja "me mitään tänne kuuluta ja anteeks kun tultiin" vaan ihan olimme tuon suorituksen puolestakin paikkamme ansainneet.

Radat videoina:
Joukkuerata päätyi vain live streamin nauhalle, joten tässä linkki videon oikeaan kohtaan. (Jos video aukeaa väärästä kohdasta, niin Noki on radalla kohdassa 2:21:36.)

 Nokin SM-hypäri -video