maanantai 6. heinäkuuta 2015

mökkeilemässä ja kisailemassa

Lauantaina ajettiin mustavalkoisten kanssa Varkauteen kisaamaan. Yllätys oli melkoinen, kun Suomalainen oli suunnitellut radan, jossa ei ollut sen enempää keppejä kuin putkiakaan. Pelkkiä hyppyjä. Lämpötilakin huiteli jossain helteen tietämillä. Autoon sai kuitenkin viriteltyä sopivan raikkaan tuulahduksen koirille, joten kummatkin jaksoivat antaa parastaan kolmella radalla.

Suomalaisen hypärillä Pikkarin kanssa homma takkusi ja töksähteli, kun oma etenemiseni ei vaan vielä istu yksiin Pikan liikkumisen kanssa. Nolla me kuitenkin tehtiin ja sijoituttiin neljänsiksi - ja Nokin vastaavan radan ajasta jäätiin vain 2 sekuntia, vaikka Nokin kanssa tehtiin oikeasti sujuva rata. Pikan kanssa ehdin radalla tehdä yhden ylimääräisen valssisekoilunkin, kun rata unohtui hetkellisesti. Olisi siis mustavalkoinen juniori mennyt Nokia vauhdikkaammin, jos yhteistyö pelittäisi samalla tavalla kuin Nokin kanssa. Noki harmillisesti pudotti yhden riman matkan varrella, joten se siitä nollasta. 5,11 etenemä yllätti, sillä minulla oli koko radan ajan tunne, että olen Nokia hurjasti edellä ja tekeminen on jotenkin helteisen raukeaa.

Tokalla radalla tuomaroimaan saapui Mujunen, ja rata oli taattua tavaraa. Suoria putkia ja "apua, juoksenkohan koirani päälle, kun se tulee putkesta" -pohdintaa. Pikan kanssa tiesin, ettei radalla ole juuri toivoakaan tehdä edes tulosta. Päästiin esteelle 6 asti, minkä jälkeen Pika luki valuvaa valssiani niin kuin pitää ja valui itsekin hämäyshypylle. Nokin kanssa vastaavalla radalla koko homma meni ihan plörinäksi jo lähdöstä, kun Noki karkasi enkä ehtinyt reagoimaan siihen. Niinpä jatkettiin rataa, toinen rima putosi ja sen jälkeen A:lla Noki loikkasi alastulon. (!!!!) Onneksi kontakteilla oma reagointi tulee niin selkärangasta, että loikka aiheutti minussa todella tyrmistyneen "OHHOH!!" -huudahduksen ja seisahduin niille jalansijoilleni. Edessä ei ollut mitään estettä, johon Noki olisi voinut edetä, sillä rata jatkui A:lta tulosuuntaan, joten Nokikin jähmettyi. Palattiin A:n ylösmenolle, tehtiin A uudestaan onneksi oikeilla laukkamäärillä ja poistuttiin kävellen radalta. Ei palkkapalloa Nokille. Olipa muuten melkoisen hämmästynyt Tiitiäinen. Mentiin lämppähypyille tekemään päänkäyttötreeniä. Häiritsin Nokia hyppyjen ponnistuksen ja ilmalennon aikana minkä ehdin, ja Nokin tehtävänä oli häiriöstä huolimatta keskittyä hyppäämiseen. Ensin härökierrokset olivat kaakossa ja rimat putoilivat, mutta lopulta Noki sai päänsä kasaan ja rimat alkoivat pysyä ja pääsin palkkaamaan Nokia. Hitsin possu. :D

Viimeinen rata oli profiililtaan sellainen, että otti kupoliin ja rankasti. Nollat olivat oikeastaan täysin sen ansiota, että kieltoja ei tuomaroitu hypyllä 10 käytännössä ollenkaan. Koira sai pyöriä ympäri ja seistä paikallaan. Myöskään loppusuoralla kieltoja ei tuomittu oikeastaan mistään, mitä koira teki. Otti päähän jo ennen rataantutustumista. Ja olisi tehnyt mieli kysyä tuomarilta, että miten 10 oli tarkoitus ohjata sujuvasti. Pikan kanssa jälleen tiesin varsin hyvin, että pelkkä tuloksen tekeminenkin tulee olemaan suuren suuri haaste. Päästiin kuitenkin 15 virhepisteellä aina viimeiselle putkelle asti. Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin kaukana selän takana, ettei Pika lukenut hyppyjä edessään vaan kääntyi minua kohti. Juostiin radalta pois ja allekirjoittaneella oli elin otsassa.

Nokin kanssa lähdettiin sillä ajatuksella, että ottaa päähän ja tehdään rata vaikka väkisin. Tein ihmisnuolen alun pituudelle ja Noki haki superisti kepit (jotka Pikakin haki tosi hienosti!!). Pääsin vedättämisen avulla ohjaamaan välistävetoina hyvin seuraavat esteet ja takaakierron esteelle 6. Sen jälkeen tarkoitus oli vain selviytyä jotenkin esteelle 10. Makseilla pituus oli niin lähellä putken 8 suuta, että koirat kääntyivät putkijarrusta huolimatta kohti ohjaajaa vasta, kun etutassut hipoivat pituuden palikoita, vaikka koira ei olisi edes pyrkinyt pituutta hyppäämään. Tuntui aika hasardilta ja koiran vaarantavalta.. Sain Nokin käännettyä ysille, mutta koska olin aivan jäljessä, rävelsin ysin ja kympin väliin valssia, joka häiritsi Nokin ponnistusta niin vahvasti, että rima putosi. Suoritettiin kuitenkin 10 ihan oikein ja A:lla Noki osoitti, että radalta poistuminen oli jäänyt Nokille mieleen. Se hipsutteli A:n alastulon pysäytysA:n ja juoksuA:n välimuotona. :D Kehuin Nokia siinä A:lta poistuessa ja hetkellisesti ärsytyksen seassa nauratti. On se vaan miellyttämisenhaluinen otus. Mussukka. Juostiin vitosella maaliin ja kieltämättä lievästi harmitti, kun kävin katsomassa tuloslistoja. Ilman ysin rimaa oltaisiin otettu kauden ensimmäinen voittonolla.

En ole ihan varma, koska haluan seuraavan kerran mennä Mujusen radoille. Ei siinä mitään, jos radalla on vaikeita kohtia. Mutta jos radalla on käytännössä mahdottomia kohtia ja sen lisäksi rata on muutenkin vaikea, niin mikä lienee pointtina osallistumiselle enää sen jälkeen. Ei ole ollenkaan tarkoituksenmukaista minulle ja ajatukselleni agilitystä se, että kisaaminen aiheuttaa ärtymystä ja tunnetta, että minut ja koira pistetään tekemään jotain, jota ei voi oikeasti tehdä hyvin ja sujuvasti.



Huh, hellettä! Tiitiäisen kääpiökorvat vastustavat painovoimaa.

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hyvää ja aurinkoista kesää sinulle, Emilia! :-) t. Salme

emilia kainulainen kirjoitti...

Samoin sinulle. Oliko kympille joku sellainen ohjaus, jolla siitä olisi selvinnyt sujuvasti nopean koiran kanssa, ja jota kisaajat eivät vain tuntuneet keksivän? :) Keppien layerointi ei ainakaan allekirjoittaneesta tuntunut muuttavan ohjaajan linjaa sellaiseksi, että se olisi merkittävästi muuttanut tilannetta kympillä ja toisaalta takaakiertoon ennen suoria putkia ei päässyt lähettämään kaukaa, kun takaakierrot/välistävedot oli ohjattava ja vasta sitten pääsi lähettämään hypyn taakse, minkä lisäksi ohjaajan 180 asteen käännös sai aikaan sen, että ohjaaja lähti kiihdyttämään suorille putkille nollavauhdista.

Tiina kirjoitti...

Oletko keksinyt mitään järkevää ratkaisua tuohon em. pulmaan? Piirrosta tutkimalla ei ainakaan aukene, mulla ei olisi ollut mitään jakoa millään ohjauksella. :D

emilia kainulainen kirjoitti...

Lomalla kun on vain aikaa, niin vietin yhden yön asiaa pohdiskellen.

Toki sen verran ratkaisusta pystyn arvelemaan, että kaiken ratkaiseva kriittinen este on joko este 6 tai este 10. Eli joko esteelle 5 on tehtävä ohjaus, jolla koiran saa esteen 6 takaakiertoon ilman, että ohjaaja menee koiraa takaakiertoon fyysisesti ohjaamaan - tai sitten koira osaa vasen/oikea -käskytyksen esteellä 10.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa on se ongelma, että koiran pitäisi tosiaan irrota takaakiertoon ihan hurjan kaukaa ja samalla kestää se, että ohjaaja kääntyy 180 astetta juoksemaan karkuun. Minun jaloillani tämä ohjaus pitäisi tehdä jotakuinkin putken 7 suun kohdilla eli 6 metriä ennen varsinaista takaakiertoa ja ennen takaakiertoa pitäisi suorittaa este 5 ja vasta sitten mennä takaakiertoon, vaikka ohjaaja on jo kääntynyt/kääntymässä. Toisin sanoen koiran tulisi lähteä takaakiertoon suullisella kaukokäskyttämisellä. Ja jos tämä ei onnistu, vaan koira pitää viedä takaakiertoon, on väistämättä kyettävä ohjaamaan koira ensin putkesta 8 kaukokäskytyksellä vasemmalle (ettei se lipsahda kympin väärälle puolelle) ja sen jälkeen heti oikealle.

Tai sitten tosiaan en vain pysty näkemään ratkaisua, jolla sekä esteestä 6 että esteestä 10 selviäisi ilman suuntakäskyjä tai puhdasta suullista taakselähetystä. Omien koirien ohjaamisrepertuaariin eivät suulliset kaukokäskyt agilityssä kuulu, enkä niitä omakseni koe ylipäätään, joten en siis osaa sanoa edelleenkään voisiko nuo kaksi estettä ohjata siitä ohjausfilosofiasta ponnistaen, jolla minä koiriani ohjaan eli ilman suuntakäskyjä tai erittäin vahvaa kaukokäskyttämistä. :)

Yöllisissä pohdinnoissa jäi kesken ajatus, jossa keppien jälkeen olleet hypyt olisi ohjannut taaksetyöntöinä. Tässäkin tapauksessa etumatka pitäisi ottaa esteiden 4-5 välissä, joten ehkä vitonen olisi väistämättä pakko ohjata viskileikkauksella - joka sitten kyllä omia koiriani kääntäisi niin tiukasti, etteivät ne millään enää menisi kutosen takaakiertoon.

Jaa-a, näiden pohdintojen kautta olen siis edelleen siinä mielikuvassa, että minulle ja koirilleni (jopa Nokille, joka on mielestäni kovin taitava agilityeläin) tuo kohta radasta oli mahdoton ohjata sujuvasti. Nollalla sen olisi ehkä voinut ohjata, mutta sujuvasti ei.