Muutama päivä sitten kävin katsomassa, joko mustikat olisivat kypsiä. Osa oli, osa ei ollut. Niinpä poimittua tuli vain muutama desi. Tuolla reissulla kuitenkin kävi ilmi, että Pikkari rakastaa mustikoita. Se pinkoi kutsuttuna luokse, kun tajusi, että luoksetulosta saa mustikan.
Tuo samainen oppivainen otus seuraili tänään Husön metsissä mustikanpoimintapuuhiani vain hetken, minkä jälkeen se halusi osallistua. Taivutin varvun Pikan nähtäväksi ja NOM NOM NOM. Pika mussutti onnellisena varvusta marjat suuhunsa. Sen jälkeen herra Poimuri olikin jo niin hätäinen, etten meinannut ehtiä taivuttaa uutta varpua Pikan eteen. Se nuuhkutti sinne ja tänne ja hamusi varpuja, lehtiä ja marjoja. Eikä aikaakaan, kun Pikkari siirtyi omille mättäilleen poimimaan marjoja ja minä poimin toiselta mättäältä. Pikkari jaksoi poimia marjoja melkoisen pitkään. Harmi, ettei se osaa käyttää poimuria ja ämpäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti