perjantai 17. heinäkuuta 2015

se kääntyy sittenkin!

Iinan treeneissä eilen tuli aivan nappitreeniä sekä Nokille että Pikalle. Harmillisesti oma reisilihas venähti Nokin treenin lopussa, joten Pikan kanssa ei kokonaista rataa päästy tekemään. (Pakko säästää jalkaa Rauman kisoja varten.)

Treeni alkoi maajoukkuekarsintojen lauantain toiselta radalta tutulla hyppy-rengas-hyppy -pätkällä, jossa Noki karsinnoissa pudotti kolmosriman. Eipä ollut Nokilla pienintäkään ongelmaa taipua tiukasti kolmoselta, kun menin tekemään ohjausta kolmosen kauemman siivekkeen viereen. Kutsuin Nokin lähtöpaikalta, otin askelen kohti ponnistuspaikkaa ja sitten lähdi jo ohjaamaan radan jatkoa, joka jatkui samaan suuntaan kuin karsinnoissa. Nokille sopi kuin nenä päähän se, että olen staattisesti kutsumassa, enkä ota askeltakaan kolmosen suuntaan. Noki tulee minua kohti täysillä ja kokoaa ponnistukseen, vaikkei liikkeessäni ole mitään jarruttavaa.

Pikalle vastaava ohjaus ei sopinut yhtään niin hyvin. Oikeastaan se ei sopinut Pikalle yhtään. :D Pika tuli kyllä täysillä minua kohti. ..ja aika lujaa myös ohjauksen läpi leiskauttaen kolmoselta juurikaan jarruttelematta pitkäksi. Testattiin kolmosta myös niin, että kutsuin Pikaa liikkuessani kohti kolmosta ja sitten valssasin kolmoselle käännöksen. WROOM. Pika ottaa kaiken ilon irti minun liikkeestäni ja suihkauttaa sen enempiä miettimättä pitkäksi, vaikka ohjauksen muut vihjeet kertoisivatkin käännöksestä. Vaan saatiinpa lopulta Pikkarikin kääntymään! Ja kääntymään jopa niin hyvin, että en usko sen vielä koskaan kääntyneen niin loistavasti. Jippii. :) Pikaa auttoi jarruttamisessa, kun tein valssin vastakädellä (eli finkkinä, tai mikä ikinä onkaan ;) . Pika tuli täysillä kolmoselle JA kokosi JA kääntyi! Olen testannut finkkiä Pikalle joskus aikoinaan ja todennut, että ei se sovi sille yhtään. Silloin Pika kieltäytyi hyppäämästä koko hyppyä, jos käänsin rintaman vahvasti kohti. Mutta ilmiselvästi on itseluottamus ja radanlukutaito ja esteen lukitseminen vahvistunut, sillä nyt Pika reagoi finkkiin juuri niin kuin pitää. Tätä täytyy alkaa testailla tuollaisissa kovasta vauhdista tehtävissä käännöksissä! Nokin kanssa en vastakättä käytä, koska se ei sitä tarvitse, mutta herra Pikkarille en ainakaan toistaiseksi ole keksinyt hyvää tapaa kertoa jarrutuksesta, joten tämä menee nyt testattavien listalle.

Tehtiin myös A-treeniä niin, että A:n jälkeen oli hyppy ja edessä ammotti putken suu, johon ei tietenkään saanut mennä. Tuohan on klassinen ongelmakohta Pikkarille. Mutta ei se nyt tietenkään ollut, kun sitä oltaisi treenattu. Tämä johtui takuulla suuresti siitä, etten pystynyt juoksemaan kunnolla, jolloin Pika katsoi paljon enemmän, että "mitä halvattua tuo könkkää", eikä lähtenyt sinkoamaan putkeen. Tärkeintä kuitenkin, että saatiin onnistuneita suorituksia ja Pikalle kokemusta siitä, että pitäisi välillä vilkaista ohjaustakin.

Nokin kanssa treenattiin A:n jälkeen olevalta hypyltä kääntymistä. Nokihan osaa kääntyä, mutta kovasta vauhdista lähestytty hyppy ei vain Nokin mielestä jostain syystä ansainnut kokoamista. Noki leiskautti käännöksen kerta toisensa perään pitkäksi, vaikka miten valssasin tai tein vastakäännöstä. Lopulta ratkaisu olikin se, että jarrutin rytmillä ja valssasin vasta sitten. Kun itsellä oli A:n juoksemisen takia aika hoppu, niin Noki keskittyi ilmeisesti katsomaan vaan sitä, että "Nyt muuten mennään lujaa!" eikä ryhtynyt ollenkaan kokoamaan.

Nokin osalta treeneistä jäi myös hurjan hieno fiilis siitä, että Noki on oppinut lukemaan japanilaista aivan törkeän hyvin. Jopa niin hyvin, että minä yliohjaan, kun en vielä ihan luota sen taitoihin. Se reagoi ensimmäiseen persjättöön silmänräpäyksessä ja sen jälkeen voinkin jo vaihtaa toiseen ohjauskäteen. Tein japanilaisia aivan tuhottoman myöhässä ja rimat lentelivät, kun Noki sai informaation seuraavasta hypystä hirmuisen myöhään. Kun lopulta uskalsin tehdä japanilaisen pikakelausvauhdilla, alkoi homma pelittää. Aivan sairaan super, koska japanilaisessa minun ei tarvitse pyöriä ja hyöriä vaan voin keskittyä juoksemaan.

Niin kivat treenit! Ja niin juuri meille sopivat, että ei mitään rajaa. Jee! :)

Ei kommentteja: