Hehän ovat kuin kaksi marjaa:
 |
| Ressu Korppikotkanen, sarjakuvahahmo |
 |
| Kola Perronen, koomikko |
Mustavalkoisista Pika on jo kertaalleen käynyt moikkaamassa vauvaa. Silloin Pika oli elävä kysymysmerkki. Pika ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää, mistä eliölajista mahtaa olla kysymys. Viiden pisteen vihje otettiin kurkistelemalla vauvaa. Kolmen pisteen vihje saatiin kiertelemällä maassa istuimessa pötkötellyttä vauvaa. Ja yhden pisteen vihje nuuskittiin vauvan varpaista. Mutta ei. Ei ratkennut Pikkarille tämä mysteeri. Joku outo eläinlaji, joka haisee maidolle.
Tänään Pikkari köpsötti katsomaan vauvaa ja oli jälleen aavistuksen hämmennyksissään. "Taas toi tyyppi! Eikä se _vieläkään_ ole oppinut puhumaan tai kävelemään! Outo!" Hämmästys kesti juuri sen hetken, että Pikkari totesi, että "äh, tää on edelleen ihan samanlainen kuin viimeksi". Sen jälkeen Pikkari toimi vauvan kanssa ihan niin kuin kaikkien muidenkin kanssa. Se tepsutteli ja töpsötteli siellä ja täällä hyväntuulisena ja lopulta pötkähti nukkumaan ruokailemassa olevan vauvasen viereen sohvalle.
Nokin suhtautuminen vauvaan oli juuri sitä, mitä voi odottaakin. Nokihan on perheen pikkuäiskä, joka pistää aamuisin Pikkarin hiukset järjestykseen, putsaa sen silmät ja korvat, ja sovittelee Kolan ja Pikan erimielisyydet. Niinpä Noki jätti minut omaan arvooni ja hakeutui kerta toisensa jälkeen Maijan ja vauvan luokse. Eikä Noki tee niin koskaan. Se on minun koirani sataprosenttisesti. Ei sitä kiinnosta juuri koskaan kukaan muu kuin minä. Mutta vauva ja Maija tekivät poikkeuksen sääntöön. Noki asettui ihan vauvan lähelle ja istui siinä ihan rauhassa paikallaan, vaatien välillä kuonolla tai tassulla tönäisemällä Maijalta rapsutusta. Noki ei häslännyt tai oudoksunut vauvaa. Se vain istui siinä rennon ja rauhallisen näköisenä, unohti minut ja keskittyi vauvaan ja Maijaan.
 |
| Vauva ruokailee ja mustavalkoiset osallistuu. |
Kolasta on sanottava vielä sen verran, että vaikka se näyttääkin häkissään enemmän kuin synkältä, häkki oli sille vierailun ajan äärimmäisen hyvä ratkaisu. Kolan pakka leviää Maijan Juhanista ihan kokonaan ja Kola asettuu välittömästi vahtiasemiin, karjuu ja mekastaa. Mutta eipäs karju, kun on häkissä. Kola aivan selvästi ymmärtää, että häkin vaikutus on molemminpuolinen. Kola ei voi vaikuttaa ympäristöönsä, JA ympäristö ei voi vaikuttaa Kolaan. Niinpä Kola korppikotkaili hiljaa ja rentona ympäristössään tapahtuvista asioista huolimatta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti