Ylisanoja voisi luetella loputtomiin: paras, innokkain, ymmärtäväisin, kiltein, luotettavin, paras, paras, paras.
Hairahduin miettimään eräänä päivänä, millaista se on, kun Nokista joskus - toivottavasti vasta vuosien ja vuosien ja vuosien päästä - joudun luopumaan. Ajatusketju oli kerrassaan kauhea ajatella. Noki on niin tärkeä ja sillä on niin suuri osa elämässäni. Se luottaa minuun, ja minä luotan siihen. Minä olen sen elämän keskipiste ilman pienintäkään liioittelua. Ruoka, minä ja agility - Noki ei kaipaa muuta. Noki on harrastuselämässä ajatusteni jatke: se lukee ajatukseni ja minä sen ajatukset.
Polveni on kipeä, joten suuremmat agilityhurvittelut jäävät tulevaisuuteen. Oltiin kuitenkin sen verran Ojangossa, että Noki pääsi edes vähän synttäröimään. Autosta ulos ponnahti silmät päässä pyörien synttäripoika, jonka sai hiljaiseksi lykkäämällä tennispallon suuhun. Pallo suussa ja pukkihyppymäisiä loikkakoikkasia korvat hulmuten pompahteleva Noki sai omistajansa jälleen niin iloiseksi. Tehtiin keinua muutamia kertoja ja Noki oli jokaisesta suorituksesta yhtä innoissaan. Hupsu, hassu, kiihkeä.
 |
| Noki 6v |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti