tiistai 15. syyskuuta 2015

luonnetestissä.. ei vaan luonnontestissä

Täällä on käynnissä oikea luontodokumentti, kun toisaalla luontoäiti kuiskii Pikkarin korvaan, että "täytät viiden päivän kuluttua 3 vuotta ja olet silloin aikuinen mies, ja mitenkäs se aikuinen mies on kahden kastraattikuorolaisen alamaisena!?" ja toisaalla luontoäiti pelästyttelee ja luonnetestaa omilla välineillään.

Pikan käytöksessä on huomannut aikuistumista tässä ihan lähiviikkoina. Kyllä se edelleenkin telmii ja riehaa Nokin kanssa metsässä, mutta kotona Pikkari mieluummin asettelisi alaleukaansa Nokin selälle ja testailisi, että "jospa humppaisin, tai muutoin alistuisit tahtooni?" Indin kanssa lenkillä Pika innostui riehumaan pari melko laimeaa kertaa, muun ajan se töpsötteli hyvin omanarvontuntoisena ja ryhdikkäänä Aikuisena Poikana omia teitään. Ja Kolan kanssa täällä on edelleen käynnissä johtoportaan neuvottelut. Pikalla on työhakemus vetämässä firman ykkösmieheksi, mutta ikävä kyllä Kola ei ole omasta mielestään yhtään jäämässä eläkkeelle. Eikä Nokiltakaan voi kysellä suosituksia Pikan työhakemukseen. Noki on uskollinen ja lojaali nykyiselle johtoportaalle ja varsin tyytyväinen suosikkialamaisen asemaansa. Ja kuka hölmö sitä lähtisi vallanvaihtoa tukemaan, jos nykyinen pomo osoittaa mieltymystään ja luottamustaan? Ei ainakaan Noki. Näin ollen Noki on aina valmiina asettumaan Kolan puolelle, jos Pikkari vähänkin kokeilee kepillä jäätä. Ja Pikkarihan kokeilee. Eikä tämä ole mennyt ohi Kolan silmien. Kuri ja nuhde tiukkenee sitä mukaa, kun Pikkarin keppi koputtelee jäätä. Hyvin sopuisasti ne elelevät, eikä täällä ole käynnissä mikään avoin sisällissota. Mutta sitten välillä Pikkarin vaan on pakko jähmettyä betoniporsaaksi häntä tikkuna ja testata, että väistääkö Kola, jos tässä seistä tökötän ja näytän uskottavalta. Ei väistä. Joko Kola on hiljaa tai Kola murisee. Ja jos se ei riitä, Kola murisee ja vilauttaa kulmahampaita. Siinä kohdassa ainakin tähän asti Pikkarin pokka on katkennut ja se liukenee paikalta. Ja siinä se. Sitten jatketaan taas normaalia elämää.

Pika haluaisi päästä sohvalle, mutta Kola on edessä. Pika testaa ennen videoinnin aloittamista hiljaisella murinalla painostamista. Ei toimi. Videolla Pika tahtoisi reteästi vain marssia Kolan ohi sohvalle, mutta pokka ei riitä haastamaan. Kolan tapa hallinnoida tilannetta on kerrassaan rento ja "ei-paljon-hetkauta" -itsetuntoa hönkivä.
Pikalla saattaisi olla saumat painostamalla syrjäyttää Kola, mutta. Siinä on se mutta, jonka uskon pitävän Kolan ykkösmiehenä vielä vuosia, ehkä hamaan hautaan asti. Siinä on mutta nimeltä Noki. Noki kallistaa vaa'an niin vahvasti Kolan puolelle, että Pika olisi aavistuksen kajahtanut, jos se lähtisi haastamaan parivaljakon, joka niin selvästi pitää yhtä.

-----

Eilen illan viimeisellä lenkillä pääsin näkemään, miten luontoäiti teki Pikalle luonnetestin "haalariosion". Se on se osuus, missä yllätetään koira vetäisemällä maasta haalari pystyyn ja katsotaan, miten koira hommaan reagoi ja miten nopeasti se säikähdyksestään toipuu. Luontoäidin haalarina toimi siili. Yhtäkkiä tien yli vipeltää siili, jota laumani ei huomaa. Mutta ne huomaavat sen kyllä siinä vaiheessa, kun ollaan menossa ihan kävelytien reunassa olevan pikkuruisen puskan alle päätyneen siilin ohi. Siili pompahtaa ja alkaa suhista ja puhista ja sen jälkeen hiljenee piikkipalloksi. Kola ei varmaan näe tai kuule siiliä, joten se ei tilanteeseen reagoi oikein mitenkään. Noki säikähtää ja pakittaa, mutta metsämiesvaistot ajavat sitä tekemään jotain. Mutta mitä.. Sitä metsämiesvaistot eivät paljasta, joten Noki säntäilee ympäriinsä, murisee ja hetkittäin näyttää hieman hätääntyneen epätietoiselta. Nokille tämä ei oikein vastaa luonnetestin haalaria, koska se pelaa siilin hajusta johtuen riistavietillään.

Pikakin hypähtää siilin yllätyspomppausta ja suhinaa pakoon. Ja sitten se jähmettyy häntä pystyssä tuijottamaan, että mikä sen säikäytti. Joko se ei saa siilistä hajua, tai sitten se ei osaa tulkita saamaansa hajua, joten Pika päätyy kaartamaan ensin pois ja sitten takaisin, taas vähän kauemmas ja takaisin. Häntä pysyy pystyssä ja ryhti korkeana. Se on valmiina reagoimaan, jos suhinan aiheuttaja osoittautuu vaaralliseksi, mutta sillä ei ole pienintäkään aikomusta paeta. Se haluaisi kovasti päästä näkemään, mikä puskassa on.

En kuitenkaan halua päästää koiria siiliä kiusaamaan, joten en pääse näkemään luonnetestin lopullista lopputulosta. Pika yrittää muodostaa mielikuvaa puskassa suhisseesta yllättäjästä, mutta parin metrin päästä siilistä se ei lopultakaan onnistu. Noki puolestaan jatkaa säntäilyä ja murinaa ja haluaisi ehkä tehdä siilistä paistin tai vaihtoehtoisesti paeta, joten poistumme paikalta.

Pika ei jää säpsymään tai muistelemaan puskasuhisijaa. Se töpsöttelee menemään. Elämä jatkuu.

Ei kommentteja: