Muistattehan vesivahinkoni? Uskon, että ette ole kyenneet unohtamaan. En minäkään ole.
Remontti Mies (kuten häntä tuttavallisesti kutsun) on ollut aktiivinen yhteydenpitäjä. Olen saanut viestejä ja puheluita, ja lähettämiini tekstiviesteihini on vastattu todella nopeasti. Olen ollut jopa hieman hämmentynyt, miten omituisiin aikoihin Remontti Mies on työntouhussa. (Esimerkiksi lauantai- ja sunnuntai-iltaisin tulee usein viestejä.)
Olen jutellut Remontti Miehen kanssa tässä loppuviikosta liki joka päivä. Ja eilen sain tiedon, että vinyylilankut on ostettu ja niiden asennus alkaa viikonlopun aikana. Jipii! :) Lisäksi näissä puheluissa käytiin läpi makuuhuoneen peilipintaisten liukuovien kohtaloa. Sovittiin, että ne irrotetaan ja minä kuskaan ne johonkin sieltä säilöön lauantaina tai sunnuntaina. Ja sitten sovittiin myöhemmin vielä uudestaan, että tulen sunnuntaina kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla kuskaamaan paikkaan X Remontti Miehen paikaltaan pois nostamat peiliovet ja niihin kuuluvan kiskon.
Puoli yhdeksältä vihdoin avasin kotini oven. Hiippailin jännittyneenä sisälle ja totesin, että JIPII, uudet lattiat ovat tosiaankin alkaneet vähitellen muotoutua. Ja JIPII, lattia näyttää varsin hauskalta! :) ..ja hetkeä myöhemmin totean, että voihan vinyyli: peilikaapit ovat paikoillaan ja kiskot kiinni lattiassa. Reippaana tyttönä tartuin peiliovea laidoista ja ajattelin, että *kirosanakirosana* minä nostan ne sitten itse paikaltaan, jos ei kerran ole voitu tehdä sitä, mitä sovittiin. NNNNGH. Ei kuulkaa irronnut tästä tytöstä sellaisia voimia, että olisin saanut lattiasta kattoon olevan peilin nostettua paikoiltaan. Tai olisi ehkä löytynyt voimia, mutta ei löytynyt luottoa siihen, että saan pidettyä peilin pystyssä tai että en taivuta peiliä niin paljon, että saan sen miljooniksi sirpaleiksi nosto-operaation tuoksinassa. Luovutin ja totesin, että pitäköön tunkkinsa ja siirtäköön sitten itse ne ovet parvekkeelle.
Palasin ihailemaan lattioita. Tepsuttelin ympäriinsä ja katselin tähän asti tehtyjä toimenpiteitä. Keittiökin on jo aika asemissaan. Jeejee. :) Ja seinät pohjatyöstetty uusia tapetteja varten.
..paitsi että siitä alkoi panttivankidraama.
Oli aika helppoa huomata, että valkoisen pinnoitteen alla vanha tapetti kupruili paikka paikoin. Ei suurilta alueilta, mutta riittävästi. Ja kulmasta tapetti oli ihan täysin irti. Pystyin tunkemaan sormeni tapetin alle. (Ja tunginkin. Ihan vaan testimielessä.) Ei muuta kuin konsultaatio Lahteen ja tekstiviesti Remontti Miehelle. Tekstarin sisältö oli jotakuinkin seuraavanlainen: tapettia EI SAA kiinnittää seiniin ennen kuin pohjatyö on tehty kunnolla.
Radiohiljaisuus.
Yleensä niin aktiivinen viestittelijä vastasi täydellisellä hiljaisuudella. Ja hiljaisuus jatkuu edelleen, tunteja myöhemmin. Okei, on sunnuntai-ilta ja nyt on liki puoliyö. Mutta viesti lähti Remontti Miehelle sellaisella kellonlyömällä, jonka aikoihin hän tähän asti on ollut täysin tavoitettavissa ja vastannut viesteihin välittömästi.
Kirjoitin kaiken varalta vielä viestin paperilapulle ja kiinnitin sen tapettipussiin. "NÄITÄ _EI_ SAA ASENTAA ILMAN, ETTÄ MINÄ OLE NÄHNYT POHJATYÖN!" Ajoin vuokra-asunnolle ja jatkoin konsultaatiota Lahteen.
Ja niin päädyin lopulta yön hämärissä palaamaan omaan rakkaaseen kotiini hakemaan kallisarvoiset (ihan kirjaimellisestikin) uudet tapettini panttivangiksi tänne vuokra-asunnolle. Suostun luovuttamaan panttivankini Remontti Miehelle, kunhan pohjatyö on tehty hyväksyttävällä tavalla. Radiohiljaisuus ei nyt auta, eikä huomenna voi vedota siihen, että "ei mulle ole tullut sulta tekstaria, eikä tapettirullien luona ollut mitään paperilappua! Mä ehdin jo pistää uudet tapetit seiniin, kyllä ne siellä pysyy!" Siinähän asentelee seiniin mielikuvitustapettia tasan niin kauan, että asiaan tulee selvyys.
NYAHAHAH.
 |
| Uudet vinyylilankut! Siinä ne on! Kodistani tulee alppimajahenkinen. 8) |
Kaikkea sitä pääsee näkemään ja kokemaan tässä remontin tiimellyksessä. Olisin kylläkin tullut ihan hyvin toimeen ilman näitäkin kokemuksia.
--------------------
Kisoissa tänään ensimmäinen rata meni ihan harakoille, kun käänsin tiukasti A:lta heti alussa - ja Noki päätyi tulemaan alastulon yhdellä laukalla. Tuomarin käden nousu sai aikaan sen, että treenattiin puomi ja söhlättiin sen jälkeen itsemme yliajalla ja kieltovirheillä maaliin.
Toinen rata pelotti neljän ensimmäisen esteen osalta. Pelkäsin, että jäädyn alun pakkovalssissa ja törmään Nokiin sen seurauksena A:n päällejuoksussa. Mutta hitsin pimpulat! Videolta näkee, että en jäädy, vaan lähden hyvissä ajoin liikkeelle. Hyvä minä. :) Lopputulemana puhdas rata. :)
Kolmas rata oli tosi hauska piiiitkillä esteväleillä varusteltu juoksurata. Jostain syystä Noki päättää vauhdin hurmassa irrota radan puolivälissä ihan omille reiteilleen, joten siitä hyl. Onnistumista kuitenkin se, että mentiin lujaa, juostiin kovaa ja asenteella ja pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta minäkin, kun ohjaajakin sai hölkätä ihan sen, minkä kintuista irtosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti