Papusta agilityvalio

 20.9.2020 Papu saavutti viimeisen agilitysertinsä Marja Lahikaisen vauhdikkaalla radalla voittaen samalla luokkansa.

 

Yhteistyö alkaa olla ihan tosi hyvällä mallilla. Jos Papu tiinehtyy, jää agility pitkän tuntuiselle tauolle. Mutta eiköhän tämä tähän mennessä opittu yhteistyö saada mahdollisen äitiysloman jälkeen taas palautettua. ♡

Papu luonnetestissä

Papun luonnetesti 15.9.2019

Somerolla käytiin testattavana ja Papu selviytyi testistä varsin mainiosti. Kelkalla se oli hiljaa kuin kivi niin pitkään, että en voinut uskoa sen olevan edes totta. Ja ampumisessa kääntyi katsomaan peppuaan paukahduksen jälkeen niin, että tuomari naureskeli reaktiota vielä loppupuheenvuorossakin. Mutta varsin itsensä näköiseksi tuomari Papua kuvasi loppupuheenvuorossaan. :)

Peppu-Papun juoksupäiväkirja

Tähän päivitykseen kokoan Papun kolmansien juoksujen kulun, niin ei tarvitse seuraavalla kerralla muistella, että miten se oikein menikään...

24.3. Papu on jotenkin ihan laama eikä innostu leikkimään esimerkiksi Noskan kanssa Ojangossa.
25.3. Papu on edelleen vähän laama ja takapuoli näyttää ehkä vähän turpealta.

Ei olleet juoksut alkamassa vielä tuolloin..

15.5. juoksut alkoivat
22.5. Koko lauma edelleen ihan ok eikä tarvetta siirtää Papua hoitoon. Pöksyjä ei tarvitse kotona, sotkua ihan äärimmäisen vähän
23.5. Edelleen lauma pystyy olemaan yhdessä. Pika intoilee vähän, mutta ei liikaa.
27.5. Edelleen lauma yhdessä. Tänään juoksujen 13. päivänä Kola on intoillut hihnalenkillä ajoittain vähän turhan paljon, mutta sisällä lauma relaa ihan normaalisti. Pöksyjä käytetään vain treeneissä ja kisoissa. Lenkillä Papu on rauhallisempi kuin normaalisti.
28.5. 14. juoksupäivä ja veikkailisin, että tärppipäivät ovat menossa parhaillaan. Noki häsläsi lenkillä ja Kola ketkutti menemään pokailumielessä kotona. Pystyvät kuitenkin rauhoittumaan lepäilemään, eli ei mitään mahdotonta menoa. Päivällä Noki ja Papu ovat samassa tilassa, Kola ja Pika erotettuna makuuhuoneeseen ja eteiseen.
29.5. tärpit edelleen Papun käytöksestä päätellen - lauman kanssa pystytään silti elämään saman katon alla. Ajoittain Papu sheikkaa peppuaan poikien edessä, mutta valtaosa ajasta ollaan rauhallisesti.
30.5. tärpit varmaankin edelleen päällä, kisoissa vähän aivopieruhenkistä toimintaa ja illalla Papu innosti mustavalkoiset vokottamaan.
1.6. tärpit todennäköisesti takana, pojat vokottelevat ajoittain lenkillä, kotona ei yhtään
2.6. juoksut alkavat olla kai ohi, Papu ei vaikuta enää yhtään maaniselta tärppilortolta
3.6. ei enää mitään juoksuoireita (paitsi että osaa kulkea rauhallisesti hihnassa), pojatkaan eivät välitä enää mitään erityistä Papusta
20.6. ruoka ei aamulla oikein maistu, kuivana ruoka uppoaa paremmin
27.6. ruoka maistuu taas, ei valeraskausoireita oikeastaan ja mielialaltaankin Papu on melkein oma itsensä
16.7. nisät erittävät vähän maitoa ja yöllä Papu olisi pedannut itselleen pesää
2.8. Valeraskailu alkaa toivottavasti olla vihdoin ohi. Valeraskausoireita tähän mennessä: syömättömyyttä, häröilyä, petaamista ja yleistä laamailua, tosin ulkona ja treeneissä sujuu normaalisti :) Galastoppia vastaava lääke aiheutti useana päivänä huonoa syömistä.

Papun päivä

Herätään vasta ennen kymmentä ja aamuruoan jälkeen suunnataan suoraan Maijan, Mintun ja Ossin sekä Mökön ja Mustin seuraksi. Papulla on vauhti päällä. Se leikkii Malvan kanssa. Se hakee Ossin heittämän pallon. Se höseltää siellä ja täällä ja tuolla. Sitten se riehuu taas Malvan kanssa. Kerjää lounasta ja sen jälkeen välipalaa. Makaa hetken kyljellään, kun katsotaan Pyjamasankareita televisiosta. Ja sitten se taas puuhaa ja osallistuu.

Kolmeen mennessä se on touhunnut liki tauotta 4 tuntia. Tullaan kotiin ja vedetään henkeä 45 minuuttia. Sitten lähdetään Jakomäkeen Katjan lauman seurana ulkoilemaan. Papu luukuttaa reikä päässä joka suuntaan. Se ui, ui ja ui. Juoksee. Remu yrittää vokotella Papua, mutta homma kääntyy lopulta aika pitkälti siihen, että Remu ei enää jaksa, kun Papu ympärillä sinkoilee sinne ja tänne ja tuonne ja kiemurtelee selällään maassa ja haastaa Remua riehumaan vielä vähän lisää! Papu ei yhtään ymmärrä, että vokottelusta pitäisi hermostua. Eihän ole mitään hermostumisen syytä, jos kerrankin saa itselleen seuramiehen, joka hyrrää ympärillä innoissaan. Sehän on vain mahtava tilaisuus riehua!

Kuuden aikaan tullaan kotiin ja lepäillään pari tuntia. Sitten koirat autoon ja Luukkiin iltauinnille. Papu kiskoo Hepolampea kohti ja kuulostaa keuhkotautiselta. KRÖRGHHHH KRÖLGHGHHH LÄÄH LÄÄH!! Taas se ui. Kevyen näköisesti se kauhoo kerta toisensa perään hakemaan vedestä keppiä. Ja sitten kun keppiä ei enää heitetä, se touhuilee kepin kanssa rannalla ja odottaa, että ihmiset tulisivat pois vedestä. Ihmisten pukiessa Papu, Musti ja Mökö pistelevät villiä rallia ympäri metsää. Ja lammelta pois kävellessä Papu pinkoo tyylilleen uskollisena jokaista tieltä erkanevaa polkua kiiturina edestakaisin.

Kymmenen aikaan illalla ollaan takaisin kotona.

..ja voi pojat. Papu on todellakin kaikkensa antanut. Se on raato. Se hengittää ja välillä avaa silmänsä seuratakseen, mihin liikun. Mutta se ei itse liiku. Ei se vaihda edes asentoa. Papunkin energialla on ääri ja laita. Ja tänään se todellakin pääsi tuuttaamaan jokaikisen energiapaukkunsa taivaan tuuliin.

kovaakovaakovaa!!

A-projekti etenee hurisemalla. Olen yllättänyt itseni nyt jo kahteen otteeseen sen kanssa, miten rohkeasti uskallan lähteä vaikeuttamaan tehtävää. Ensimmäisen kerran tarvitsin siihen henkistä tukea, mutta Aikin rohkaisemana keppiprojekti harppoi eteenpäin jättimäisin loikkauksin. Toisella kerralla pystyn jo itse näkemään, että "tätä on turha hinkata sen enempää, vaikeutetaan!" A aloitettiin toukokuun alkupuolella, kun tehtiin boksia keväisellä Ojangon parkkiksella parina päivänä. Sitten homma jäi lähestyvän loman kiireiden alle ja seuraavana kaiken huomion veivät kepit.

18 päivää sitten vihdoin sain aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä opettamaan A:ta Papulle ihan oikeasti. Ensin piti rikkoa sen vakaa usko siihen, että jokaikisellä kontaktipinnalla kuuluu pysähtyä. Kun tämän sai tehtyä, on eteneminen ollut aivan yhtä pitkin harppauksin tapahtuvaa kuin kepeilläkin. Videoinneista päätellen noin viiden-kuuden treenin aikana ollaan päästy siihen tilanteeseen, että A eilen nostettiin täyteen korkeuteen ja aamupäivällä Katjan kanssa tehtiin 2 suoritusta täyskorkealla ja illalla Tean kanssa treenattiin lisää täyttä korkeutta.

Rutiini puuttuu toki vielä täysin, ja A:n ottaminen osaksi rataa ja ohjausten liittäminen A:lle ovat vielä vahvasti työn alla. Huipun ylittämisessä kävi eilen yksi "huisaatana"-tilanne, kun ihkaensimmäistä kertaa päästin Papun lähestymään A:ta putken kautta. Tulihan se sieltä - komealla kaarella suoraan alastulolle ilman välilaskuja.. Toisella suorituksella otin itseltäni vauhdin pois ja annettiin palaa. Papulla pysyy pää mukana tekemisessä, joten se korjasi huipun ylityksen järjelliseksi kahden laukan suoritukseksi. Onneksi.

Nyt haetaan tekemiseen rutiini, otetaan A osaksi kokonaista ratasuoritusta ja opetellaan kääntymään A:lta ainakin loivasti - ja sitten suunnataan ykkösluokkaan häntä pystyssä. Eiköhän me ennen elokuun syyskuuksi kääntymistä päästä kisakentille näyttämään, mistä meidät on tehty. :)

A etenee

Ollaan tämän kesän treenit painostettu miltei täysin esteosaamiseen. Ohjaamispuoli on sen seurauksena ajoittain vähän hakusessa, kun Papun itseluottamus on kasvanut ja se poimii esteitä ohjauksesta huolimatta. Ei olla käyty ohjatuissa treeneissä kohta pariin kuukauteen, mutta syksyn aikana ryhdytään taas panostamaan ohjauksen noudattamiseen. Nyt mennään vielä estepuolella, koska A pitäisi saada kisakuntoon.

Kepit ovat harpanneet ihan huimasti eteenpäin. Eikä olla niitä edes treenattu mökkikeikan jälkeen juurikaan. Toki ollaan tehty keppejä, kun on käyty treenaamassa, mutta määrä on niin vähäinen, etten voi uskoa, miten taitava Papu treenimäärään nähden jo on. Erilaiset lähestymiset täytyy vielä ottaa haltuun, mutta Papu on selvästi löytänyt tavan käyttää kroppaansa keppisuorituksessa.

Puomi ja keinu ovat ihan hyvässä vaiheessa. Puomiin tulee takuulla vielä vauhtia lisää, kunhan Papu oppii, että se on yksi este radan varrella ja homma jatkuu puomin jälkeenkin. Tähän asti puomi on ollut varmaankin 95% (luultavasti siis ihan liikaa) suorituksista vain yksittäinen este, mutta nyt olen pyrkinyt aktiivisesti tuomaan sen osaksi treenipätkiä.

A on sekin harpannut aimoannoksen eteenpäin. Nyt Papu tietää, että sen on tarkoitus juosta A:n läpi, eikä se edes harkitse pysähtymistä. Laukkamääräkin on oikea. Eilen Papu lennähti kertaalleen A:n huipun yli tyylillä "ohopsanssaa!" ja päätti heti seuraavalla korjata tekemisensä hallitummaksi. Kertaalleen se myös tarjosi loikkaamista. Tämän suorituksen jälkeen minun reaktioni oli jättää kehuminen ja palkkalelun repiminen pois (heitin pallon palkaksi, koska en persjätössä nähnyt, että se loikkasi - onneksi treeniseuralainen Aikki toimi silminäni), ja Papu korjasi suorituksensa myös tuossa tapauksessa seuraavalla yrityksellä oikeaksi. ..ja juuri tätä ominaisuutta Papussa rakastan! Se menee räkä poskella, mutta aivot toimivat silti.

Elokuun aikana pistetään A kuntoon ja sitten aletaan kiertää kisoja ihan juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu. :) Eli todennäköisesti viikonloput painottuvat siitä eteenpäin vahvasti tyttötiitiäisen kisamatkoihin.

A kuntoon, osa2

Tänään tehtiin Papun kanssa täysin litteäksi laskettua A:ta. Laitoin A:n sivuille siivekkeet ja siivekkeiden väliin riman niin matalalle, että se oli liki kiinni A:n pinnassa. Ja kuinka ollakaan, Papu pystyi nyt juoksemaan kontaktipinnan läpi boksin kautta! Sille on vaivatonta osua boksiin ja se tekee nätisti kolmella laukalla juuri niin kuin pitääkin. Kertaakaan se ei ole loikannut boksista yli ja suoritukset muuttuivat rennommiksi ja rennommiksi joka kerralla. Se ei myöskään kääntynyt katsomaan minua, vaikka hyvin tiesi, että eteen lentävä palkka on minulla. Sille on tullut vahva rutiini suorittaa asioita eteenpäin, mikä on ihan älyttömän jees.

Nyt tarvitsee nostaa A vähän kerrallaan ylös ja saada Papu luottamaan siihen, että "KOVAA!" -käskyllä on lupa luukuttaa menemään. Näyttäisi siltä, että Papu on juuri sopivan kokoinen suorittamaan A:n ilman että sen tarvitsee sen enempää venyttää kuin kootakaan laukkaansa. Se voi vain juosta.