A-projekti etenee hurisemalla. Olen yllättänyt itseni nyt jo kahteen otteeseen sen kanssa, miten rohkeasti uskallan lähteä vaikeuttamaan tehtävää. Ensimmäisen kerran tarvitsin siihen henkistä tukea, mutta Aikin rohkaisemana keppiprojekti harppoi eteenpäin jättimäisin loikkauksin. Toisella kerralla pystyn jo itse näkemään, että "tätä on turha hinkata sen enempää, vaikeutetaan!" A aloitettiin toukokuun alkupuolella, kun tehtiin boksia keväisellä Ojangon parkkiksella parina päivänä. Sitten homma jäi lähestyvän loman kiireiden alle ja seuraavana kaiken huomion veivät kepit.
18 päivää sitten vihdoin sain aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä opettamaan A:ta Papulle ihan oikeasti. Ensin piti rikkoa sen vakaa usko siihen, että jokaikisellä kontaktipinnalla kuuluu pysähtyä. Kun tämän sai tehtyä, on eteneminen ollut aivan yhtä pitkin harppauksin tapahtuvaa kuin kepeilläkin. Videoinneista päätellen noin viiden-kuuden treenin aikana ollaan päästy siihen tilanteeseen, että A eilen nostettiin täyteen korkeuteen ja aamupäivällä Katjan kanssa tehtiin 2 suoritusta täyskorkealla ja illalla Tean kanssa treenattiin lisää täyttä korkeutta.
Rutiini puuttuu toki vielä täysin, ja A:n ottaminen osaksi rataa ja ohjausten liittäminen A:lle ovat vielä vahvasti työn alla. Huipun ylittämisessä kävi eilen yksi "huisaatana"-tilanne, kun ihkaensimmäistä kertaa päästin Papun lähestymään A:ta putken kautta. Tulihan se sieltä - komealla kaarella suoraan alastulolle ilman välilaskuja.. Toisella suorituksella otin itseltäni vauhdin pois ja annettiin palaa. Papulla pysyy pää mukana tekemisessä, joten se korjasi huipun ylityksen järjelliseksi kahden laukan suoritukseksi. Onneksi.
Nyt haetaan tekemiseen rutiini, otetaan A osaksi kokonaista ratasuoritusta ja opetellaan kääntymään A:lta ainakin loivasti - ja sitten suunnataan ykkösluokkaan häntä pystyssä. Eiköhän me ennen elokuun syyskuuksi kääntymistä päästä kisakentille näyttämään, mistä meidät on tehty. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti