Käytiin tänään taas kyläilemässä Miian agilitytreeneissä. Tehtiin rataa ja se sujui lopulta ihan mukavasti. Testasin kontaktia ensimmäistä kertaa ilman kontaktialustaa ja ensimmäisellä kerralla Noki pysähtyikin tosi hienosti alustan puuttumisesta huolimatta. :) Toisella kertaa se juoksi läpi ilman lupaa, joten läpinäkyvä kontaktialusta saa luvan vielä olla auttamassa. Siirryn siis keltaisesta läpinäkyvään.
Tehtiin myös keinua ja Noki onnistui karkaamaan keinulle kerran saaden vauhdikkaan kyydityksen kohti maata. Ei Nokin maailma siihen kuitenkaan kaatunut, vaan se teki avustettua keinuharjoitusta vielä tuonkin kokemuksen jälkeen ilman paniikkeja. Vähän piti toki varoa, mutta namin perässä ukkeli tuli keinulle ilman vastusteluja.
Treenien jälkeen kotimatkalla koutsi-Miia ihmetteli, miten erilainen Noki on agilitykentällä, kun olemista vertaa tavalliseen metsälenkkeilyyn tai yleiseen oleskeluun. Normaalistihan Noki vaikuttaa hieman höperöltä sahajauhopäältä, jolla ei oikein ole huolta huomisesta eikä käsitystä tästäkään hetkestä. ;) Mutta agilitykentällä Nokista kuoriutuu keskittyvä ja kuunteleva kultapoju. Miia hämmästeli, miten hieno työmoraali Nokilla on ja miten mahtavasti se kuuntelee minua. Se tulee lähtöpaikalle nätisti ja rauhassa istumaan, vaikka vietäisiin yhdessä sen kanssa namialusta toiselle puolelle rataa A-esteelle odottamaan. Sitten Noki suorittaa sen, mitä ohjataan ja juoksee namialustalle vasta, kun sen aika oikeastikin on. :) Häntä heiluen se tekee oikeastaan kaiken, mitä siltä pyytää.
On se vaan huisi otus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti