Olen tässä lähipäivinä jostain syystä ryhtynyt pohtimaan erästä asiaa. Nimittäin sitä, että kumman koiristani tunnen paremmin ja kumpaa näin ollen osaan ennakoida ja lukea paremmin.
Nokiin luotan huomattavasti enemmän ihmisten ja koirien kanssa. Olen suhteellisen huoleton ja voin viedä Nokin koska tahansa kenen tahansa ihmisen luokse. Noki suhtautuu ihmiseen lähes täydellisellä varmuudella ystävällisesti mutta erittäin välinpitämättömästi. (Poikkeuksena äiti, johon Noki suhtautuu jotenkin ylimaallisen rakastavasti. Se on _hieman_ hämmentävää. ;) Vieraiden ja tuttujen koirien kanssa Noki ei ole koskaan tapellut ja se näyttäisi puhuvan sujuvasti "koiraa".
Mutta silti.
Niin.
Silti tunnen Kolan huomattavasti paremmin. Siltä ainakin tuntuu. Jotenkin tuntuu siltä, että pystyn näkemään Kolasta sen ajatukset. Tiedän, miksi se tekee jotain ja olen pyrkinytkin vaikuttamaan siihen, että pystyisin jollain tasolla vaikuttamaan Kolan ajatuksiin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi vieraita ihmisiä kohdatessa Kola on varma, että vieras ihminen tahtoo lääppiä. Ihminen pyrkii aktiivisesti tutustumaan Kolaan ja se ahdistaa. Kola ottaa kierroksia erittäin helposti myös minusta. Jos ennakoin tilannetta ja teen oletuksia (yleensä niin, että oletan Kolan olevan "oma itsensä": varautunut ja epäsosiaalinen), Kola toteuttaa oletukseni. Toisaalta on mukavaa huomata, että olen pystynyt muuttamaan edes pikkuruisen omia oletuksiani. Nykyään olen päättänyt olettaa, että metsässä kun koirat ovat irti vieraan koiran/ihmisen kohdatessamme, Kola ei nosta meteliä eikä mene koiran luokse vaan tulee minun luo ja vaihdamme suosiolla suuntaa. Ja kuin taikaiskusta Kola on alkanut toteuttaa oletustani.
Noissa tilanteissa en anna Kolalle mitään kieltoja tai ennakoi käskemällä. En myöskään nosta äänen volyymiä tai osoita olevani itse hermostunut. Kutsun korkeahkolla luottavaisella äänellä ja nykyään oikeastaan jo ihan rehellisesti ja oikeastikin luotan siihen, että Kola tulee itse tilanteesta pois. Aikaisemmin jouduin tietoisesti muuttamaan ajtukseni luottamuksen puolelle. Nykyään nuo ajatukset tulevat melko automaattisesti.
Muissakin tilanteissa on syvästi tunne, että tunnen Kolan paremmin kuin ehkä ikinä voin tuntea Nokin. Kolan kanssa on käyty niin pitkä ja mutkikas polku.
Ainoa paikka, jossa tunnen Nokin _selvästi_ Kolaa paremmin on agilitykenttä. Siellä tiedän täsmällisen tarkasti, miten Noki toimii ja luotan Nokiin niin hyvin kuin eläimeen nyt vain voi luottaa. (Eli en täydellisesti.)
Ja miksi en koe tuntevani Nokia niin hyvin kuin Kolaa?
En kerta kaikkiaan pysty sukeltamaan Nokin ajatuksiin kovinkaan syvälle. Välillä Noki toimii hyvin ennakoimattomasti enkä millään osaa keksiä syitä tai perusteita sen toiminnalle. Noki ohittaa metsässä ihmiset 9 kertaa kymmenestä nätisti ja täysin ihmistä huomioimatta. Mutta yhdellä kerralla kymmenestä se jostakin syystä joko meinaa haukkua tai jopa haukkuu. Samoin ennakoimattomissa on se, miksi 99 kertaa sadasta Noki kohtelee aikuista todella välinpitämättömästi - ja lapsia lelulehmämäisen pitkillä hermoilla. Mutta yhdellä kerralla sadasta Noki suhtautuu aikuiseen tai lapseen liiallisella innolla. Siis sellaisella tunkeilevalla ja päin vierasta hyppivällä innolla, jota en yhtään arvosta omassa koirassani.
Nokin aivoituksiin en ole koskaan "joutunut" sukeltamaan samalla intensiteetillä kuin Kolan ajatusmaailmaan. Noki on saanut olla oma itsensä ja toimia niin kuin toimii, enkä ole sen syvemmin analysoinut syitä toiminnan taustalla. Ja toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että on ihan mukavaa, ettei Nokin kanssa ole tarvinnut käydä yhtä kivistä tietä kuin Kolan kanssa.
---
Äsken katselin Ceasar Millanin ohjelmaa. En ole kyseistä ohjelmaa katsonut juuri koskaan, enkä näin ollen osaa kovinkaan syvällisesti arvioida ohjelman/kyseisen ihmisen mielipiteitä. Silti ohjelmasta jäi mieleen, että Kola tosiaankin lukee minun energiatasoani tai millä nimellä sitä ikinä nimittääkin. Noki ei ole tuossa suhteessa yhtään niin tarkka. Se ei välitä juurikaan, olenko minä väsynyt, ärtynyt, iloinen vai surullinen.
Ohjelmaa katsellessa olin erittäin rentoutuneessa mielentilassa. Pötköttelin lattialla. Kola ei yleensä pidä läheisyydestä vaan haluaa oman tilansa. Nyt se kuitenkin tuli aivan kylkeeni kiinni ja vähitellen rentoutui, rentoutui ja rentoutui. Lopulta se löhösi lötkönä rintakehäni päällä ja tiesin, että sen ajatukset ovat rauhallisia ja se nautti olostaan juuri siinä ja juuri sillä hetkellä. :)
Kola <3 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti