sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kola Onni Perronen hyppytekniikkakurssilla

Maija onnistui bongaamaan Ulla Kaukosen hyppykurssin tällekin viikonlopulle ja siellä sattui olemaan kaksi vapaata paikkaa. Nemi ja Kola pääsivät siis Ullan tsekattavaksi.

Kurssin luennon jälkeen Ulla käpälöi osallistuvat koirat. Etukäteen vähän jännitti, että miten Kola mahtaa suhtautua siihen, että vieras ihminen vääntelee ja kääntelee, nostelee tassuja ja takapuolta ilmaan, koskettelee ja tutkii. Koska en haluaisi turhaan viedä Kolaa sille "liian vaikeisiin" tilanteisiin, päätin pyrkiä tekemään tilanteesta Kolalle tutun. Eläinlääkärihommathan ovat Kolalle ihan tuttua juttua ja niissä se tietää, mitä tapahtuu: mennään pöydälle eikä kukaan kumarru päälle. Niinpä ehdotin Ullalle, että Kolan voisi tsekata agilitypöydällä. Ja se menikin erittäin hyvin. :) Kola oli itse rentous, suorastaan lötkö.

Tuomio oli, että etenkin takapään syvät lihakset ovat heikot ja Kolan kulmaukset niin edessä kuin takanakin agilityn näkökulmasta liian suorat. Ullan ehdotus oli, että hakeudun Kolan kanssa fyssarille ja saadaan sieltä syvälihastreeniin ohjeet.

Itse hyppytreenissä olin jälleen negatiivisena itsenäni ( ;) ) olettanut, että meidät nauretaan kurssilta ulos. Ensimmäinen suoritus meni lähes juhlallisen rauhallisesti. Kola teki set point -harjoituksen hiljaisuuden vallitessa. Sen suorituksen jälkeen Kola tajusi, että "voi hitto näähän on agilityesteitä!" ja kierrokset nousivat paljon korkeammalle. :D Kola pystyi kuitenkin keskittymään yllättävän hienosti ja räykytti ja pomppi ainoastaan silloin, kun siirryttiin uudelleen kohti hyppytreenin lähtöpistettä. Harjoitukset se teki hienosti ja perussarjan mielestäni jopa paremmin kuin Noki. :O

Kommenttia tuli siitä, että Kola tekee hyvää työtä sillä kropalla mikä sillä on, joskin välillä se on vähän liian etupainoinen. Rimojen alitusta ryhdyn "poistamaan" liikkuva hyppy -treenillä. Eli kolme perussarjan hyppyä ja sitten hieman kauempana hyppy/muuri/rengas/jne, jonka etäisyyttä ei ainakaan alussa Kolan kanssa vaihdella vaan viimeisenä on tavallinen hyppy, jonka korkeutta vähitellen nostetaan kohti 65 senttiä. Lisäksi Ulla ehdotti, että alan vähitellen nostaa rimoja muussakin treenauksessa ylemmäs. Nythän Kola on tehnyt vuoden verran jo mini/medikorkeudella olevia rimoja.

Kurssin aikana Kola nautti tilanteesta koko pienellä sydämellään. Se aivan ilmeisen selvästi tunnistaa tilanteet, joissa se on oppinut, että se saa olla rauhassa eikä kukaan tule yllättäen lääppimään tai tuijottelemaan. Ja agilitytreenit/tokotreenit/muut koiratapahtumat ovat tälläisiä tilanteita. Niissä tilanteissa Kola on jopa ylikorostuneen tyyni. Lötkö. Valuva karvapallero, joka muistuttaa enemmän pörröistä mattoa kuin koiraa. Kola valui ja lötkyi Maijan jaloissa ja vaati rapsutuksia silmät lurpallaan. Se makasi selällään reporankana ja omistaja nautti moisesta lölleröstä. :) Kola änki ja tunki myös muiden kurssilla olleiden läheisyyteen ja yritti hakea rapsutuksia kaikilta lähellä olleilta. Aika poikkeuksellista, että Kolaa joutui kutsumaan pois vieraan ihmisen iholta, kun tämä vieras ihminen olisi halunnut keskittyä videoimaan hyppysuorituksia. ;)

Jatkossa hyppytekniikan osalta suunnitelma on siis seuraava:
¨
Kolan kanssa tehdään perussarjaa, set pointia, liikkuvaa hyppyä ja alastuloharjoituksia sekä käydään fyssarilla hakemassa treeniohjeet.

Nokin kanssa aletaan harjoitella häiriötreeniä perussarjassa, kunhan saan Nokille ensin taottua aivoon, miten perussarja tehdään oikein (eli viimeistä kahta hyppyä ei suoriteta yhdellä jättiloikalla).

Ei kommentteja: