Fakta1: Noki ei ole käytännössä KOSKAAN aikuisen koiranelämänsä aikana karannut lähdöstä.
Fakta2: Nokia ei oikeastaan koskaan ole agilitykentällä kielletty mistään.
Näin asiat olivat viime sunnuntain BATin kisoihin asti. Sitten Fakta1 lopetti olemassa olonsa, joten Faktaan2 tuli myös muutos.
Alkuviikon Noki piti ihan täyttä lepoa agilitystä. Huomenna on seuramestaruuskisat, joihin ajattelin osallistua Nokin kanssa, joten oli aika reilua Nokin kannalta mennä selvittelemään tämä asia ennen oikeaa kisatilannetta. Suunnitelmana oli muodostaa hallittu tilanne, jossa Noki karkaa lähdöstä ja saa vastareaktiona reilun ärjäisykiellon ja täysin tyynen seinään viennin ja treenin keskeyttämisen kuin seinään. "Ootko varma, että saat sen treenitilanteessa karkaamaan?" kysyi useampikin henkilö. Tiesin saavani. Tämä lähdöstä karkaaminen on leijunut ilmassa kuin painostava ukkosmyrsky, joten arvelin, että koska Noki kisatilanteessa sai karkaamisesta palkkion saamalla suorittaa radan loppuun, se ei epäröisi karata treeneissäkään.
Tunsin koirani. Nostatin Nokin kierroksia kisanomaiseen tilaan treenaamalla ensin Kolan kanssa. Noki karjui epäreilua kohteluaan kentän laidalla kuin sumutorvi. Hetken treenattuani vein Kolan aitaan kiinni ja otin Nokin mukaani. Vein Nokin lähtöpaikalle aikomuksenani kävellä melko kauas ja käskyllä hypyttää ensimmäisen hypyn yli. Noki istui hienosti ja jäi paikalleen, mutta kun käännyin pois ja otin ensimmäisen "epärytmisen" hölkkäaskelen (yleensä siis kävelen lähtöpaikalta), Noki irtosi paikaltaan. Karjaisin EI ja syöksyin kohti. Noki pysähtyi kuin seinään erittäin hämmästyneen näköisenä. Otin Nokin hihnaan ja vein seinään.
Hetken Kolan kanssa treenattuani toistin lähtötilanteen. Noki istui hienosti lähtöön eikä irronnut luvatta perääni, vaikka kävelyrytmiäni vaihdellen menin omalle lähtöpaikalleni. Ryhdyin nostamaan kättäni, ja silloin Noki karkasi jälleen. Karjahdus ja koira seinään. Noki selvästi muodosti pikkuruisissa aivoissaan yhteyttä karkaamisen ja karjumisen välillä.
Ja jälleen hetki treeniä Kolan kanssa.
Kolmas kerta toden sanoi, sillä Noki ei edes harkinnut luvatta lähtemistä. Sain hölkätä lähtöpaikalta pois ja nostaa käteni ja siellä pysyi. Leikittiin ja riehattiin, kun sain Nokin kahden hypyn yli putkeen. Siirryin kentällä toiseen kohtaan ja toistin lähtöharjoituksen. Noki istui paikallaan kuin tatti ja lähti vasta käskyn saatuaan. Lopetettiin treeni siihen ja riehattiin yhdessä pallon kanssa kuin heikkopäiset. :)
Jännittävää nähdä, miten huomisissa seuramestaruuksissa lähtötilanteessa käy! (Jos käy huonosti, reaktioni on jälleen ärähdys ja täysin eleetön koiran seinään vieminen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti