Pika kävi tänään jälleen Rannikon koutsattavana. Valsseja. Voihan
valssi. Ei ole ajoitus helppoa ja vaikeaksi homman tekee myös se, ettei
Pika käänny samalla tavalla siivekettä nuollen kuin Noki. Se kaarrattaa
paljon enemmän ja siksi en pysty toimimaan valsseissa ihan samalla
tavalla kuin Nokin kanssa. Kaarrattamisen vähentäminen menee
ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä treenikohteista.
"Sellaisia
ne mustavalkoiset ovat: kaarrattavat helposti..." virnuili Timo. No
joo, mustavalkoiset bc-merkkiset paimenet ehkä, mutta halvattu! Ei mun
spanielini! ;)
Pikan kierrokset olivat sen verran
kaakossa treeneissä, että ekaa kertaa ikuisuuksiin se ei meinannut
luopua palkkalelustaan ei sitten millään. Tuli sentään lopuksi
vaihtamaan lelun namiin, mutta aika pikätään se laukkoi pitkin hallia
korvat hulmuten. Eipä ainakaan jäänyt epäilystä, että onko Pika
roihahtanut agilityliekkeihin. :D
-------
Noki.
Voihan
Noki. Se on aivan pohjamutia myöten luottopelaaja. Sen kanssa voi tehdä
melkeistäänkin mitä vain ja homma toimii. "Kokeile tätä, toimisiko.."
Toimii. "No entäs tälläinen?" Joo toimii sekin.
Juha
Ruokosen treeneissä tehtiin rataa, jossa oli vähän kaikkea: kepit
loppuivat miltei seinään, valssia valssia valssia, persjättö, kontaktit,
putkijarru, piiii-iii-itkä hyppysuora, jonka päässä takaakierto... Ei
mitään mainittavia ongelmia. Ei me toki virheettömästi tehty kerta
toisensa perään: Rima putosi parissa kohdassa ja minun valssini oli
myöhässä. Mutta keskimäärin kaikki sujuu. Pienillä korjauksilla Nokin
saa tekemään miltei ihmeitä.
Paras tunne oli, kun
putkelta 10 pääsi heittämään Nokin suorittamaan yhtätoista ja sitten
pingoin itse minkä kintuistani pääsin kohti hyppyä 15. Teki mieli
melkein huutaa "ET SAA KII!" Nokille, kun pääsin vedättämään niin paljon
edelle. Melkoisen hurmoksellinen fiilis, kun koira jää kauas taakse,
mutta suorittaa silti selän takana rataa ihan oikein ja tavoittaa minua
joka laukka-asekeleella.
Aika vahvasti jalat sitten
hyytyivätkin, kun oltiin pistelty pätkä 10-16 pariin kolmeen kertaan.
Mutta ehdin kuitenkin joka kerta ihan mainiosti ohjaamaan viidentoista.
Keppien aikana yritin sitten kasailla jalkoihin takaisin voimia, että
jaksaisin juosta radan loppuun asti.
Treenien lopuksi Juha laukaisi yhden koko agilityurani parhaista ja mieleenjäävimmistä kehuista.
"Hyvin
sä tikutat noilla... ...anteeks nyt vaan... ...noilla sun
tappijaloilla." Repesin nauramaan. Kieltämättä tänään tuli fiilis, että
jalat veivät ihan hyvää vauhtia. :)
"Vakuuttavaa menoa" -kommenttiin oli hyvä päättää tämä päivä.
Päivän kruunasi se fakta, että piirimestaruuksien yhteistulokset olivat ilmestyneet nettiin ja huomasin, että yksilöpuolella Noki sijoittuikin sijalle 5. :O Miäletöntä läpändeerosta. Viidenneksi?!
Jossittelemaan ryhtyminen on aina antoisaa, joten tuli toki katsottua sekin tuloslistoista, että jos jompikumpi ekoista rimoista olisi jäänyt tippumatta, oltaisiin oltu pronssilla. (Ja jos kummatkin olisivat pysyneet, oltaisiin voitettu.)
Vitsit Noki on vaan niin magee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti