Lukuvuosi nollattiin perinteisin menoin ensin oppilaiden ja sitten opettajien kanssa. Kyyneleitä. Halauksia. Ruusuja. Ruusuja. Suklaata. Ruusuja. Halauksia. Yhteisvalokuvia ja lisää halauksia ja kyyneleitä. Kuudesluokkalaiset lähtivät kohti tulevaisuutta, mutta en sitä kyllä ihan vielä hahmota. Minun päässäni me ollaan vielä me. Loistava sakki. Hienot kuusi vuotta. Paljon opittua. ..ja viimeisenä se havainto, että kevätjuhlapäivänä olin kuin olinkin lopulta luokan lyhyin henkilö. (Ilmeisesti omasta pituudesta tarkkoine senttimäärineen on tullut kuuden vuoden aikana puhuttua sen verran paljon, että viimeisenä pituuteni ohittanut kuudesluokkalainen tuli todistusten jaon jälkeen sanomaan, että "Mä olen sua nyt 1,5cm pidempi." :D )
Lorvantai korkataan ensi viikonloppuna ihan tosissaan, kun lähdetään mustavalkoisten kanssa kohti pohjoisinta Suomea. Saariselällä kisataan yöttömän yön hengessä. Autojunalla hyvässä seurassa irtiotto normaalista. Jipii. :) Ja seuraavana viikonloppuna harrastusvuoden huipennus: SM-kisat Oulussa. Tiitiäinen juoksee joukkueen ankkurina ja joukkuetovereina on loistava jengi seurakavereita ja yleisössä koko Suomen paras kannustusporukka i-hahlaisia. Aivan parasta.
"Eiks tehtäis jottai, kun et töihinkään mennyt?!" "Kohta. Juon ensin rauhassa aamukahvia."
Pikan mielestä aivan parasta tässä lorvantaissa on Lahdessa vierailu, koska ikkunat ovat niin matalalla, että Kiljusen herrasväen sukua oleva karjupetteri pääsee ilmoittamaan ohikulkijoista komealla karjunnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti