..ja lopulta siinä kävi niin, että ehdin ekallekin radalle, tosin mentiin tutustumatta rataan. :D Muuten eka ratakin tuntui ihan mahdolliselta tehdä, mutta kun hyppyjen etäisyydet eivät ole tiedossa, niin yhden hypyn pitkä etäisyys edellisestä putkesta yllätti. Ja kun tuo hyppy tehtiin putken jälkeen kolmeen kertaan, niin ekalla vielä olin tarpeeksi pitkällä, mutta tokalla ja kolmannella kerralla enää en.
Toka rata sisältää hirmuisesti juoksemista, suora putkia, pitkiä estevälejä. Toisaalta ihanaa ja toisaalta kamalaa. :D Saa juosta niin paljon kuin omista jaloista irtoaa. Ennen pituutta omat jalat eivät vain flunssan takia kuljeta niin nopeasti kuin olen ajatellut, joten Noki lukitsee puomin, vaikka pitäisi mennä pituudelle. Jostain syystä tuomari ei kuitenkaan näe kieltoa, vaikka itse sen itselleni tuomitsen jo radalla. Ja kun omalla tuomiollani juoksen virheellistä rataa, tehdään puomi oikein kunnolla pysähtymällä. Maalissa kuuluttavat nollan ja lopputuloksissa ollaan sijalla viisi. Oltaisiin oltu sijalla neljä, jos en olisi tuomaroinut itseäni radalla vaan tehnyt nollaa maaliin asti. :D Mutta tulipa taas tehtyä hyvä kunnollinen pysäytyspuomi.
Kolmas rata on täysillä mentyä flow-tilaa. Ainoa särö syntyy, kun muurin kohdalla Noki on niin pitkällä, että se on ponnistamassa muurin pitkäksi. Aikaa miettimiselle ei ole, ja mieleen ehtii tulla vain se, että "Nyt se hyppää pitkäksi!" Karjaisen "NOKI!" ja muurin pala putoaa. Olisihan sen Nokin voinut antaa hypätä vähän pitkäksikin... sillä ilman muurin palikkaa oltaisiin voitettu. :D Agiradan etenemäksi tulee 4,82m/s, mikä on Nokille tautisen hyvä etenemä agiradalle.
Agilityrata, jolla tehtiin kielto, mutta tuomari ei tuominnut sitä jostain syystä.
Rata, jolla metrit vain lentävät jalkojen alla. Harmi, että muurilla huudan NOKI. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti