maanantai 9. toukokuuta 2016

Kotkassa

Olipahan pitkä ja aurinkoinen kisapäivä Kotkassa. Aamusta kolme rataa Pikan kanssa. Nuo kaikki radat päätyivät hylkäyksiksi, vaikka keskimmäisen radan juoksin omasta mielestäni hyvällä nollalla maaliin. Oli aika äimistys, kun kävin katsomassa tuloksia. Harmitti, kun en yhtään tiennyt, mistä hylkäys tuli. Pohdin, olinko tutustunut rataan mahdollisesti väärin.  Hilpi on sen verran helposti lähestyttävän oloinen hahmo, että uskaltauduin häiritsemään tuomarin kahvitaukoa ja kävin kysymässä, sattuisiko hän muistamaan, mistä hylkäys tuli.

"Olisiko se tullut renkaan sivusta, satutko muistamaan?"
"Hmmm... Eeeii...? Odotahan.. Kaadoitko sä itse esteen?"
"Eeeeeeen?"  Meinasin täysin hämääntyä, kun ajattelin että johan on perhana, jos oikeasti kaadoin esteen huomaamattani. :D
"Eikun juu, se taisi kaarrattaa putken jälkeen esteestä ohi."
"Tuon selityksen mä ostan. Kuulostaa ihan mun koiralta." Poistuin nauraen. Niinpä niin. Se olikin tosiaan se ainoa hetki, kun en nähnyt Pikaa, sillä oli aika kiire persjättöön. Perhanan pikkurakki luki liikkeeni vauhtia, ja otti vauhdista irti sen, että mikään ei pakottanut kääntymään minun linjalleni. Pikkarista oli paljon hauskempaa antaa linjan vähän levitä ja pinkoa loivan letkeää kaarta ohjaajan perään.

Pika jaksoi kuitenkin helteisestä päivästä huolimatta ihan hirveän hyvin ja hyvällä asenteella kaikki kolme rataa. Se pysyi lähdössä ja pysähtyi kontakteille. Ou jes. :) Näköjään Pikaan toimii, kun sen kantaa radalta törttöilyn jälkeen pois. Ja näköjään yhtä tehokkaasti se lähtee venyttämään sääntöjä, jos sen antaa karata lähdöstä.

Nokin ratojen aikana kuumuus oli sitä luokkaa, että ei paljon tehnyt mieli hengata auringonpaisteessa. Ei ole ihan vielä tottunut näihin lämpötiloihin pieni ihminen.

Ekalla Suomalaisen radalla sanoin Nokille ennen lähtöä, että tehdään kolme ensimmäistä estettä kunnolla ja siinä se. No ei tehty. Noki pudotti jo ensimmäisen riman ja sen lisäksi suihkautti putkeen. Joku muukin rima putosi, mutta rimoja räiskyi kyllä muillakin koirilla ihan hurjan paljon. Liekö tekemistä sillä, että sää oli kuuma ja ensimmäiset ulkokisat. Tiedä häntä.

Seuraavalla radalla tutustumisessa ajatukset poukkoilivat sinne ja tänne, kun lupauduin koeajamaan Aikin Sukkaa. Bortsun kartturina ilman ainoaakaan yhdessä tehtyä treeniestettä alla. :D Nokin kanssa rata tuntui simppeliltä, mutta ei helpolta. Simppeliltä siksi, että tiedän, mitä Noki tekee ja tiedän sen tulevan pienillä tai lähes olemattomilla ohjauksilla mukaani. Ajatusteni jatke. :) Ja niinhän siinä kävi, että Noki heristeli taas pientä mustavalkoista nyrkkiään bortsuylivallalle. Pingottiin hopealle hyvällä ajalla. Ei me suoralla etenemisellä pärjätä, mutta Nokin käännökset - ne on timanttisia. Sukan kanssa tehtiin hyvää yhteistä rataa aina puomin jälkeen olleelle putkelle asti. Sitten en vain tiedä Sukan nopeutta suhteessa omaan vauhtiini, en hahmota sen lukitsemista enkä ehdi muuttaa suunnitelmaani, kun Sukka sitten lukitseekin putken jälkeen olleen esteen helpommin kuin luulin lukittavan. Homma karkaa hanskasta. Mutta se oli hauskaa! :) On tullut seurattua Aikin ja Sukan tekemistä sivusta talven ja kevään aikana sen verran aktiivisesti, että oli ihan hirmu mielenkiintoista päästä kokeilemaan käytännössä niitä juttuja, mitä Sukasta katsomon puolelta on oppinut.

Viimeisellä radalla jalat painavat ja nestehukka on aika ilmeinen. Suu on kuin Sahara. Nakutellaan silti nolla ja sijoitutaan viidenneksi. Aikaa hurahti hukkaan, kun Noki puomin jälkeen salaa päättää, että puomin edessä oleva U-putki vetää puoleensa kuin hunaja nallekarhua. Noki tekee täysin omapäisen päätöksensä ja kääntyy hypyltä kohti putkea, vaikka en mielestäni kyllä mitenkään ohjaa sinne. Kalastelulla saan Nokin oikealle esteelle ja loppusuoralla ehdin katsoa, että juoksuA on törkeän hieno! Kiljahdan "HYVVÄÄÄÄ!" vaikka rata on vielä kesken. :D

Naama auringosta punoittaen ajan kotiin. Mustavalkoisten kanssa oli taas niin hurjan hauskaa. :) 





Ei kommentteja: