Myönnän sen. Uskoni on Pikan suhteen ollut heikko, enkä nähnyt mahdolliseksi, että sen kanssa löytyisi samanlainen sielujen sympatia kuin Nokin kanssa on vuosien saatossa löytynyt. Eikä se toki vielä olekaan lähelläkään samaa yhteyttä. Mutta hittovie. Pikan kanssa on ihan sairaan hauskaa treenata! :) Aikaisemmin ajattelin, etten millään pysty nousemaan Pikan arvoasteikossa niin korkealle, että se itsenäisyydestään johtuen löisi treeneissä kaikki panokset yhteistyön tekemiselle. Mutta sen se nykyään tekee! Se ei ole nöyrä palvelija ja pyri miellyttämään viimeiseen hengevetoon niin kuin Noki tekee. Mutta jotain sellaista yhteisessä harrastamisessa on tapahtunut, että nykyään Pika tekee töitä yhdessä minun kanssani, ei enää "teen tätä sun kanssa jonkun aikaa ja katellaan sit, mitä sen jälkeen sit tekis.." -lähtökohdista.
Sitä on ehkä aavistuksen vaikea pukea sanoiksi, mikä Pikan kanssa harrastamisessa on eniten aiheuttanut päänvaivaa. Pikan vahvaakin vahvempi itsenäisyys ja usko siihen, että "ihan kiva että sä elät mun kanssa, mutta kyllä mä yksinkin pärjään" on johtanut siihen, että Pikan keskittymisen ja jakamattoman huomion saaminen (ja erityisesti jakamattoman huomion saamisen ylläpitäminen) on ollut pitkä tie eikä missään määrin itsestäänselvää. Mutta nyt se on tosiaankin lunastettu. :) Nykyään poistun treeneistä kerta toisensa jälkeen leveä virnistys kasvoilla ja onnea pullistellen. Paljon on vielä opittavaa, monessa jutussa vauhtia voisi saada vielä paljon lisää ja niin edelleen, mutta se on vain hauskaa nyt, kun treenikaverina koira, joka haluaa tehdä kanssani ja keskittyy ja antaa yhteistyölle jokseenkin raivokkaan määrän energiaa. :D
Ja miten olen sen jakamattoman huomion Pikalta lunastanut? En todellakaan tiedä. Onko se oikeasti voinut olla ratkaisevaa, että maaliskuussa vain yhtäkkiä aloin luottaa miljoonasti aikaisempaa enemmän, ohjata rohkeammin ja olla vähemmän Pikan tiellä ja hidasteena? En tiedä. Ehkä. :) Ja varmaan silläkin on ollut oma merkityksensä, että olen hyvin tietoisesti pyrkinyt välttämään tilanteita, joissa Pikan keskittyminen herpaantuu: Treenit ovat olleet lyhyitä ja olen pyrkinyt tarjoamaan sille säännöllisesti paljon sellaista tekemistä, jossa se saa luukuttaa helppoa etenevää menoa ja vain vähän pientä ohjauksissa väkertämistä, kääntymistä ja tiukassa ohjauksessa nyhjäämistä.
Tiistait ovat ihan parhaita päiviä, kun saan nautiskella kummankin mustavalkoisen kanssa treenaamisesta ihan täydellä sydämellä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti