sunnuntai 3. syyskuuta 2017

aksaa kerrakseen

Papun kanssa tavoitteena on talven aikana rakentaa toimiva nopea pysäytyspuomi ja sitä kohti ollaan jo taivaltamassa. Torstaina kuitenkin meni sen verran penkin alle treenit, että päätin ottaa askelen taaksepäin. Papulla ei ollut ajatustakaan siitä, että puomin päässä pitäisi pysyä liimattuna juuri niin kauan, että vapautuskäsky kajahtaa ilmoille. Niinpä menin perjantaina Ojankoon seisoskelemaan samassa hengessä kuin aikanaan Nokin kanssa. :) Minä seisoin puomin reunalla ja oli Papun tehtävä toimia oikein. Ajatuksena on saada puomilla pysyminen muokattua "peliksi", jossa minä voin härkkiä ja häiritä sen verran kuin haluan ja Papun tehtävä on pitää takajalat tiukasti puomilla.

Aloitettiin sillä, että istuin maassa puomin edessä ja Papu ryhtyikin heti tarjoamaan 2o2o-temppua. Häiritsin vinkulelulla ja yritin saada pennun karkaamaan. Oltiin tehty samaa jo kotona sohvatyynyllä, joten nopeasti Papu tajusi jutun juonen. Ja hyvin se pysyikin. Parit kerrat karkasi, mutta palasi heti tarjoamaan puomia uudestaan. Lisäksi harjoiteltiin videolla näkyvää temppua eli että Papun pitää itsenäisesti tassutella 2o2o-paikalle ja pysyä siinä, vaikka heitän lelun pään yli etupalkaksi. Se oli selvästi edellistä treeniä vaikeampi ja sitä jatketaankin niin, että voin jatkossa heittää huoletta lelun Papun pään yli ja pentu pysyy siinä, missä pitääkin ja vapautuu vasta luvan kanssa.


Kolakin pääsi tekemään, vaikka sen kanssa aina vähän pelottaa, että se rikkoo itsensä. Se ei kroppaansa säästele, joten mitään kovin ihmeellistä en sen kanssa enää halua tehdä. Kolalle olen eläkevuosien aikana vahvistanut sitä, mitä olisi pitänyt vahvistaa sille jo aktiivivuosina. Eli vaadin sitä irtoamaan esteelle ilman minun apuani. Kolahan oli vahvasti iholle pyrkivä ja käteen takertuva ja se teki sen kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta ajoittain haastavaa. Nyt se osaa irrota hypyille ja putkeen jo aika mainiosti vain minimaalisella ohjaamisella. :)


Pikakin pääsi aksaamaan! Jee! :) Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen se pääsi tekemään muutaman kerrna puomia. Ja se tekikin ihan todella yllättävän hyvin! Olin valmistautunut aavistuksen siihen, että Pika arkailee puomia pitkän tauon jäljiltä. Mutta mitä vielä. Sehän meni suorastaan lujempaa kuin aiemmin. Ryhdyn nyt vähitellen lisäämään Pikan aksaamista ja otetaan mukaan hypyt ensi viikolla. Treenit pidän vielä aika lyhyinä ja yritän kasvattaa Pikan kuntoa kohti taukoa edeltävää aikaa. (Videon taustalla kuuluva karjaisu "EI!!!!" ei tule minun suustani vaan naapurikentällä joku karjaisee koiralleen.)


Tiistaina Papu oli jälleen Iinan treeneissä. Vitsit sentään, miten hauskaa sen kanssa onkaan treenata! Se on aivan raivoisa villipeppu, ja minun ei todellakaan auta jäädä pentuohjaamaan, koska HUISKIS! Se meni jo. Papu lukee esteitä edessään ihan hämmästyttävän hienosti. Sivuttaiset hypyt, jotka ovat olleet niin Nokille kuin Pikallekin vielä kolmosluokkaan noustuakin vaikeita, sujuivat Papulta jo nyt. Pieni ihme-eläin. :)

Ei kommentteja: