keskiviikko 23. elokuuta 2017

arkea ja juhlaa

Eilen tehtiin "Isojen tyttöjen" aksaa Papun kanssa. Se teki siis samaa treeniä kuin Noki - toki vain lyhyen pätkän radan varrelta, mutta kuitenkin! :) Ja voi vitsit mikä villipeppu se on. :D Ensinnäkin lelun saaminen pois Papulta on ihan oma juttunsa. Ei Papu ihan hirveästi karkuun juokse - saattaa kylläkin hetken laukata pitkin hallia lelu suussa. Mutta aika nopeasti se tulee luokse taistelemaan lelusta. Ja taistelua se tosiaan on. :D Ei se irrota otettaan oikein millään. Hirveän ärjynnän säestämänä vain nostaa kierroksiaan ja pureutuu leluun aina vain lujemmin, mitä hanakammin yritän saada lelun pois. Täytynee ryhtyä treenaamaan lelusta luopumista. Ja sitä että kun lelusta on irrotettu, ei voi siinä samassa silmänräpäyksessä pureutua leluun uudelleen vielä suuremmalla raivolla.

Ja minullahan eivät jalkojen reaktionopeudet riitä alkuunkaan siihen, mihin luulen niiden riittävän. Videolle ei päätynyt se kohta, missä lähetin Papun ekan hypyn takaakiertoon vain todetakseni, että olin auttamattoman edessä, kun Papu laskeutui, jolloin en edes nähnyt missä arvon villipeppu suihkii menemään, jolloin se kiersi minut jostain selän takaa huiskis vaan ja sinkoutui putkeen.. Se kiersi siivekkeen ihan todella paljon rivakammin kuin oletin. Toki rima on niin matala, ettei siitä tarvitse juuri yli hypätä, mutta kyllä tuo silakka myös kääntyy ihan siivekettä nuollen.

Aluksi Papu luukutti suorasta putkesta horisonttiin eikä todellakaan mennyt seuraavan hypyn siivekkeiden väliin - ei edes lähelle. Mutta kaksi kertaa palkkaamalla halutulle juoksulinjalle se muutti toimintansa. Sen jälkeen se tuli oikealle linjalle joka kerta.

Mutta on tuossa vielä tottumista. :D Papu liikkuu liukkaasti, kääntyy tiukasti, kiihtyy hetkessä. Täytyy panostaa itsenäiseen irtoamiseen, sillä minun kintuistani ei tuollaiseen kiihdyttelyyn ole.

Arkisen treenaamisen vastapainoksi on juhlaa, miten vahvasti ja innolla Pika on palannut leikkimään Papun kanssa. Kesän aikana se lähinnä irvi Papulle eikä lämmennyt yhtään Papun hassutteluille. Luulin, että Papu vaan nyt oli kasvanut ohi pentupaini-iän, eikä Pika enää ollut kiinnostunut leikkimään. Mutta totuus lienee, että painiminen ja leikkiminen aiheutti niskassa jotakin kurjia tuntemuksia, sillä nyt se leikkii joka päivä ja leikkituokiot kestävät ties miten pitkään. Äsken nuo hammastelivat toisiaan kai melkein vartin sulassa sovussa. :) Ihan hirmu mukavaa, että Peet viihtyvät noin hyvin yhdessä

Ei kommentteja: