lauantai 17. helmikuuta 2018

mainiot piskit

Aluksi kurjemmat kuulumiset:
Pika on kolmen viikon saikulla, koska sen lonkankoukistajat ovat jostain syystä aivan jumissa. Riina käsitteli Pikan 2 viikkoa sitten maanantaina ja voi sitä kiemurtelun määrää. Pika ei olisi malttanut millään maata paikallaan käsiteltävänä, joten oli aika ilmeistä, että kroppa tosiaankin oli jumissa. Joko Pika on liukastunut jossain tai sitten sen takaosa meni jumiin Papun juoksujen aiheuttamista humppaliikkeistä - joita ei kuitenkaan kertynyt aivan holtittomasti, onneksi. Niin tai näin, viikon päästä selviää, onko 3 viikon hihnalenkityslevosta ollut apua. Toivottavasti on.

Nokin osalta elämä on ruusuilla pompahtelua, etenkin nyt, kun Papun juoksut päättyivät ja viimeisetkin huumaavat tuoksut ovat liuenneet olemattomiin. Nokin siirtyminen pikkumakseihin on aivan totaalisen hieno muutos. Tehdään kyllä vielä isomaksien hyppyjä tämä kevät ja alkukesä aina SM-kisoihin asti, koska halutaan osallistua seuran joukkueeseen, jos siihen meille mahdollisuus suodaan. Mutta sen jälkeen Noki siirtyy täysin matalammille rimoille. Tekeminen on miljoonasti helpompaa Nokille, eikä minun tarvitse suoda pienintäkään ajatusta sille, mistä Noki hypyille ponnistaa. Isomakseissa ponnistuspaikkaa tulee pohdittua väkisinkin ja tehtyä Nokin puolesta asioita, jotta tekeminen olisi sille helpompaa. Mutta pikkumakseissa se ei sellaista apua tarvitse.

Pikkumakseissa Noki on onnistunut nakuttelemaan alkuvuoden aikana muistaakseni 5 nollaa. Niistä kolme on voittonollia, yksi hopea ja yksi pronssi. Nokin tekeminen ja vauhti on siis pikkumaksien puolella varsin kilpailukykyistä. :)

..ja tästä päästään siihen aiheeseen, joka kytee pinnan alla agilitypiireissä. Ja olen aivan varma, että tutuissanikin on ihmisiä, jotka ajattelevat tästä asiasta eri tavalla kuin minä. Nimittäin pikkumaksien "virallisuus"/"epävirallisuus" herättää väkisinkin monenlaisia näkemyksiä ja tunteita. Kuten myös se, kuinka merkityksellistä menestyminen pikkuluokkien (sS/sL) puolella on. Ja erityisesti se, kuinka "oikeaa" voitot/sertit/menestys pikkuluokkien puolella on.

Minun mielipiteeni on se, että nyt kun säännöt on muutettu, on täysin käsittämätöntä ajatella, että tulokset olisivat missään määrin epävirallisempia tai kyseiset luokat missään mittakaavassa merkityksettömämpiä kuin vanhojen luokkien vastaavat. On aikamoista otsaa väittää, että sertit/voitot/jne ovat epävirallisia tai merkityksettömiä. Näin väittämällä asettaa itsensä melkoiseen ylimieliseen asemaan, kun "Tietää" asioiden oikean laidan lajiliittoa paremmin. Ja tuolla logiikalla myös mediluokka on epävirallinen - eihän sekään ole lajin alkuperäinen säkäluokka Suomessa. Toki tiedostan, että tällä hetkellä esimerkiksi minä ja Noki kisaamme palkintosijoitusten kannalta otolliseen aikaan. Luokka on vielä kovin pieni ja nopeita kisaajia siksi melko rajattu määrä. On siis vähemmän kilpakumppaneita pistämässä kampohin nollaradan aikaa vastaan. No. Elämä on. Sama tilanne on ollut esimerkiksi silloin, kun agilityssä on aikoinaan alettu kisata Suomessa. Olivatko nuo tulokset tuolloin jotenkin vähempiarvoisia? Tai jos tarkasteltaisiin jotain muuta lajia, jossa on vähän harrastajia ja kisataan, niin onko tuolloin kisan voittanut ansainnut voittonsa vähemmän kuin jossain harrastajarikkaassa lajissa?

Voin ihan rehellisesti myöntää, että minä ottaisin vahvasti itseeni, jos joku tulisi minulle kertomaan, että pikkumaksien tulokset ovat epävirallisempia kuin isojen maksien. Tai voitot jotenkin vähempiarvoisia. Jos ajattelet näin, niin onneksi sinun ei ole mikään pakko tulla sitä minulle kertomaan. Jos haluat voitoista tai serteistä jotain minulle sanoa, niin voit onnitella minua ja Nokia ja pitää loput mölyt mahassasi, koska ellet ole Herra/Rouva Sagi, sinun mielipiteesi on se epävirallinen, ei minun ja Nokin kisaluokka. :)

Papun kuulumisista sen verran, että voi hurja, miten hauskaa sen kanssa treenaaminen ja ylipäätään tekeminen on. Ja voi hurja, miten suuresti Papu minut tänään yllätti. Oltiin Anninan ja Yupin kanssa mätsärissä Ojangossa. Olin aivan varma, että näyttelytouhujen handlaaminen tulee tuottamaan Papulle isoja haasteita. Pitäisi malttaa ravata nätisti ja keskittyä olemaan söpö. Ou nou. Olin varma, että tulee meteliä, pomppuja, hihnassa sinkoilua.. Ja mitä vielä! Papu ravasi kuin näyttelyponi. Ihana! Laitan tähän alle videon tämän päivän mätsäristä.

Katsokaa nyt, miten nättinä ja söpönä se töpsöttelee menemään ja miten kilttinä ja rauhallisena se seisoo paikallaan, kun tuomari tulee tutustumaan. 




Huomenna mennään Papun kanssa Lahteen katsomaan, miltä A-qilityn epikset näyttävät. Jippijaijee! :)

Ja ihan viimeiseksi vielä video siitä, miten keinuhommelit Papun kanssa tällä hetkellä sujuvat. :)

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Pitkästä aikaa tulin kurkistelemaan blogiin, mitä teille kuuluu. Ja törmäsin tähän pikkumaksi-juttuun. Minusta on aivan käsittämätöntä, miten moni ison maksin ohjaaja kokee pikkumaksiluokan jotenkin todella uhkaavana ja ikävänä ja kaikin puolin negatiivisena. Se väite, että nyt on niin helppo päästä palkinnoille ja valioitua, kun on pienet luokat, on myöskin hilpeyden huippu. Sillä aivan samalla lailla pitää onnistua ja voittaa ja tehdä nollarata kuin isoissa makseissakin. Eikä muutama palkinto seuran budejetissa kovinkaan paljon tunnu. Sekin mielenkiintoinen kommentti on kuultu, että nyt sitten kisat pitenevät, kun pitää nostaa välillä rimoja. Todellakin!!! Kovin paljonhan sitä aikaa siihen menee. Joo, luokat ovat ehkä pienet nyt, mutta satavarmasti moni sellainen koirakko, joka koiran koon takia on päättänyt olla aloittamatta tai nousematta ylempiin luokkiin, tulee toisiin ajatuksiin, kun on inhimilliset hyppykorkeudet. Eli todella paljon onnea Nokille pikkumaksiluokkaan pääsemisestä. Sekin on sata lasissa painava koira, joten ehkä vähän turvallisempaa nyt, kun koira voi rennommin edetä hypyltä toiselle.
toivottaa Jaana