perjantai 2. helmikuuta 2018

niin taitava

Papun kanssa treenaaminen on kyllä ihan ruusuilla tanssahtelua. Eihän se osaa vielä lähellekään kaikkia esteitä, enkä minä osaa edes likimain ohjata sen pirskahtelevan kuohahtelevan reaktiivista liikkumista. Mutta hittovie miten nopeasti se hiffaa, keksii, tajuaa, mukauttaa toimintaansa, käyttää kroppaansa.

Tänään oltiin Mustosen Saijalla treenaamassa. Ostin viikkotreenipaikan Lägille, kun koiria riittää ja ohjattua treenausta vain harvakseltaan. No nyt on ohjattua, ihan joka viikko kevääseen asti. :) Papun kanssa tehtiin penturataa, jossa oli 11 estettä, putkia ja hyppyjä. Nostin rimat tällä viikolla ensimmäistä kertaa 30cm korkeuteen ja niillä mentiin tänäänkin.

Papu on meteliä, räjähdyksiä, vauhtia, lisää meteliä ja taisteluleikkiin valmis purukalusto. Mutta siitä huolimatta se on myös korvia, aivoja ja miellyttämishalua pullollaan. Se on ihan käsittämätön yhdistelmä. Tuntuu, ettei tuollaiseen aivottomaan räkä poskella rähjäämiseen, hyppimiseen ja luvattomaan lelun varasteluun voi mahtua sekaan yhtäkään järjellistä ajatusta saati että voisi mahtua jotakin oppimisen edellytyksiä. Mutta niin se vaan oppii ihan todella pienestä.

Radan toinen hyppy oli takaakierto, johon olisi voinut tehdä pakkovalssin, niiston tai "laittoman päällejuoksun". Niisto on tuttua, joten päädyin valitsemaan päällejuoksun. Ja niin sitä mentiin. "Tule!" Papu lähtee hienosti takaakiertoon ja minä lähden pinkomaan alta pois. Ehdinkin mielestäni ihan hyvin, mutta silti Papu puskee jalkoihin ikään kuin ei olisi edes yrittänyt päätyä muualle kuin kinttujeni sekaan. "Ei se edes yrittänyt vaihtaa laukkaa! Teepä uudestaan, ohjaa vielä tarkemmin." Ja siinä kohdassa tajuan, että eihän me koskaan olla tehty sellaista ohjausta. :D Ei ihme, ettei vaihtanut laukkaa, kun luuli olevansa menossa juuri sinne, missä minä liikuin sen laskeutumis- ja juoksulinjalla.

Tehtiin toinen suoritus. Katsoin pikkuruisen hetken pidempään Papua ja puolta, johon sen haluan laskeutuvan. ..eikä mitään ongelmaa enää ollut. Se muokkasi toimintaansa tuosta noin vaan. Sen on ilmiselvän helppoa hallita kroppaansa kovassa vauhdissa ja jotakuinkin maksimivireessä. Kolmekymppiset rimat saivat aikaan sen, että muutama rima putosi. Rimoja ei tähän mennessä ole putoillut kuin ihan yksittäisiä joskus harvakseltaan. En kuitenkaan ole huolissaan, koska kropan käyttö on niin helppoa Papulle. Se tarvitsee vain toistoja ja rutiinia.

Radalla oli myös yksi niisto. Olen jo ehtinyt muodostaa ajatuksen siitä, millaisella ajoituksella Papu lukitsee niistohypyn. Ja se lukitsee sen ihan todella nopeasti, joten pääsen lähtemään ohjauksesta eteenpäin hetkessä. Tänään niisto vaati enemmän apuja. 30cm hypyt ja totuttua leveämmät siivekkeet pakottivat helpottamaan suoritusta hitusen.

On se Papun ohjaaminen vaan melkoista. "Mä en voi hengittää kun mä katson sun ohjaamista. Rauhoita ohjaamista, et voi ohjata noin vilkasta koiraa tuolla tavalla! Sun pitää olla rauhallinen!!" "Mä olen rauhoittanut ohjaamistani jo tosi paljon, olisit nähnyt mun ohjaamista muutama kuukausi sitten! Videolta katsottuna se on aivan kauheeta paniikkia alusta loppuun.." Pitää panostaa rauhaan. Pakko.

"Tosi magee koira sulla kyllä", sanoi Saija. "On se. Se on tosi hauska tapaus! Se on tosi vilkas, eikä tosiaankaan tarvii olla yhtään tuon vilkkaampi. :D " Jos se olisi tuosta vielä vilkkaampi, se olisi arjessa vaikea ja menisi ylivilkkaan puolelle. Mutta kun vilkkaus ei mene yli, pysyy järki päässä ja oppimiskyky menossa mukana, vaikka ihan aina ei siltä näytä tai kuulosta. :D

Ei kommentteja: