oppimista sadesäässä

En oikein voi uskoa, että onko tämä kontaktien "uusiksi" opettaminen tosiaan näin helppoa. :O Vai teenkö mahdollisesti jotain ihan väärin vai onko Noki koiranero? Vai mitä hitsiä? Tänään Noki taas oppi uutta eli mennään-käsky naksahti kohdilleen, kun vaihdoin pallon nameihin.

Jo tässä vaiheessa esitän nöyrempääkin nöyremmät kiitokset Sannalle. Oot mun idoli. :D Jei. En olisi ikinä itse keksinyt tätä pyörää, vaan olisin mennyt eteenpäin ilman renkaita.

irtoamista sivusuunnassa

Yritän oppia irtoamaan Nokista sivusuunnassa. Sitä treenattiin siis Anninan ja Annan treeneissä eilen. (Ja kai Nokikin opettelee irotamaan minusta sivusuunnassa, mutta väittäisin, että minulla on enemmän harjoiteltavaa.) Yritän siis pysyä etäällä hyppy-ympyrän hypyistä. Se on vaikeampaa kuin arvaisi. Meinaa väkisinkin mutkitella hyppyjen kohdalla tai juosta turhaan liian lähellä hyppyjä.

Videon lopussa tavoitteemme kesää varten.

videoita leiriltä

Ensimmäinen päivä


Toinen päivä

sukellus putkiaivoon

Aivoputkimiehellä (tai tässä tapauksessa -naisella) on melkoinen työ, kun yrittää keksiä, miten putkeen saisi tuutattua vähän mutkaa. Eli miten tuutata Nokin aivoon se, että palkan saa vain ja ainoastaan silloin, kun kontakti on tehty oikein ja minä olen sanonut taikasanan "mennään!"..?

Tänään käytiin oikeaa putkiaivo vs. tippaleipäaivo -taistelua. Meinasi tippaleivässäni hieman kärvähtää pinta tummanruskeaksi tai jopa ihan mustaksi, kun en vaan keksinyt, mikä ihmeen ohjelmointikieli saisi Nokin aivot ymmärtämään, mitä haen.

Lupasin eilen mennä seisoskelemaan Ojankoon niin pitkäksi aikaa, että Noki tulee alas kontaktilta. Jos olisin tämän lupauksen pitänyt, olisin joko Ojangossa yhä edelleen tai sitten olisin alkanut opettaa Nokille vinoja kontakteja. En rehellisyyden nimissä halunnut kumpaakaan - niin keväistä kuin lokkien kirkumisen kuunteleminen onkin.

Ai mitäkö Noki teki, kun seisoin tyynesti ja odotin? Ensimmäinen minuutti meni itkeskellessä. Sitten hiljeni. Noki pisti maate ja alkoi odottaa. Sain tarpeekseni ja nostin Nokin alas. Hetken kuluttua kokeilin uudestaan. Ja sitten vielä uudestaan. Lopulta Noki lähti liikkeelle. Jee. Mutta ikävä kyllä Noki oli tässä välissä ehtinyt _TÄYSIN_ unohtaa, mitä "ota!" -käsky pitää sisällään. Se vaelteli joko kokonaan pois puomilta tai kääntyi vinoon etutassut puomin sivulla ja tuijotti minua. Tässä vaiheessa tippaleipäni alkoi kärventyä. Muutamien rumien sanojen kautta päästelin höyryjä ulos ja pohdin jotain muuta lähestymistapaa. Testasin, että pistän puomin minun puoleiselle sivulle muurin osan pystyyn, ettei Noki pysty vänkäämään itseään vinoon. Ihan pieleen meni se testaus ja todennäköisesti tämä tapa olisi muutenkin ollut ihan pylleröstä. Mutta tulihan testattua. Noki teki yhä enemmän ihan mitä sattuu ja korvistani tuli varmaankin savua.

Pitäisi aina kiinnittää huomiota näissä tilanteissa siihen, miten omat aivoitukset kulkevat. En nimittäin enää muista, mitä mielessä kävi, kun päätin sitten kuitenkin testata etupalkkausta muutamista aikaisemmista epäonnistuneista kokeiluista huolimatta. Palloa ei näiden kokemusten perusteella kuitenkaan voi jättää näkyville, sillä Noki jähmettyy suolapatsaaksi, jos jotain pitäisi tehdä ja pallo tuijottaa silmää räpäyttämättä Nokia päin näköä. ^O_o^ (Rubi-mummoon tullut tuo ketale.) Veimme siis yhdessä pallon edessä olevan siivekkeen taakse piiloon. Lähdettiin tekemään kontaktia ja hupsis. Sehän alkoi sujua. :O Pystyin jäämään reilusti Nokin selän taakse ja lähettämään sen ota-käskyllä alas. Sinne pysähtyi.

Toki olisi ihan liian yksinkertaista, jos kaikki olisi lopulta ollut sillä selvää. Ei tietenkään. Tällä hetkellä pulmana on se, että Noki on 2on2off-asennossa niin täpinöissään kohta saatavasta pallosta, ettei se tajua mennään-käskystä hölkäsen pölähtävää. Polvet tutisten se istuu kontaktilla ja tuijottaa eteensä. Ja odottaa kai, että pallo lähtisi itsekseen siivekkeen takaa karkuun juoksemaan. :D Voi kyynel, mä sanon.

Toinen pulma on sellainen, että todennäköisesti jopa itse tiedän siihen vastauksen. Ainakin osittain. Pulma nimittäin on se, että jos Noki tulee tauon jälkeen kentälle tekemään kontaktia, se on niin kierroksilla, että juoksi näillä ensimmäisillä kerroilla kontaktin läpi ja pysähtyi vasta iiiihan liian myöhään. Ja juoksipa jollain kerralla melkein pallolle asti. Virhesuorituksen ja näin ollen myös ("ARGH"-huudon ansiosta) palkatta jäämisen jälkeen se pystyi joka kerta onneksi korjaamaan seuraavan suorituksen oikeanlaiseksi.

Tähän osaan arvella ratkaisun: lisää harjoitusta. Käsky ei siis ole hioutunut vielä Nokilla ydinjatkeeseen. Mutta siitä en ole ihan varma, onko ok pysäyttää Nokin karkumatka kontaktilta karjaisemalla "ARGH!" (Tai miten sen mölähdyksen nyt kirjalliseen muotoon pistäisi..) Tuolla tavalla saan Nokin nimittäin pysähtymään tai ainakin jättämään palkkapallon rauhaan. Ja se lienee tärkeää, jos Noki tekee kontaktin väärin..?

Nyt ollaan kuitenkin siis edetty aika harppaus. Huraa.

Ja täytyy sanoa, että jos ei olisi mahdollisuutta käydä Ojangossa (tai kesällä Kivikossa) treenailemassa ihan itsekseen ja etenkin rauhassa ilman kiirettä, niin olisipa jäänyt tämäkin putkiaivosukellus tekemättä. En ikimaailmassa olisi ryhmätreeneissä ehtinyt testata erilaisia lähestymistapoja eikä Noki olisi saanut rauhassa työstää omaa putkiaivoaan.

Olen siis löytänyt agilitystä tokomaisen hinkkauspuolen, joka vaatii aikaa ja ongelmanratkaisumielialaa. (Ja juuri se on syy, miksi tykkään myös tokoilusta.)

hyvää shittii - eli kuinka noki tekee kontaktitreenistä taidetta.

Noki on suorastaan hykerryttävä otus. Treeneissä testasin tietenkin heti sitä, että palkka on kahdella ihmisellä. Aluksi tehtiin pari toistoa niin, että palkka oli vain Miialla. -> Noki kiitää 2on2off-asentoon täysin minun sijainnistani riippumatta.

Tehtiin myös niin, että Miia seisoo siellä, missä palkatessaankin oli, mutta ilman palloa. Noki ei ole mikään tyhmä kaveri, joten se luki tilannetta kuin avointa pallokaappia. "Miialla ei ole palloa. En siis näin ollen todella tiedä mitä OTA-käsky tarkoittaa." Niinpä tuo taktiikka jätettiin siltä erää siihen.

Sitten otettiin niin, että pallo on sekä Miialla että minulla ja palkka tulee siltä, jota Noki ei katso.

Ei yllättänyt ketään, että Noki tuijotti tietenkin Miiaa. Hähääää, ajattelin, annoin käskyn "mennään!" ja heitin pallon Nokin nenän eteen. Nokin katse kääntyi ehkä nanosekunniksi heitettyyn palloon ja sen ilme sanoi, että "MUN PALKKA ON TUOLLA TÄDILLÄ, KIITOS EN HALUA TUOTA HEITETTYÄ PALLOA, SE KUN ON VÄÄRÄ PALLO!" Saatiin sentään innostettua Noki pari kertaa "väärän" pallon perään. Eli kahden pallon taktiikka toimii siltä osin, että Noki suorittaa kontaktin ripeästi ja oikein. Haasteena on vain saada Noki palkkautumaan "väärästä" pallosta. Voi huoh. ;)

Huomenna menen seistä tököttelemään Ojankoon kontaktin viereen ja odotan, että Noki tulee kontaktilta alas. Eiköhän se sieltä alas tule - ennemmin tai myöhemmin.

..eli jos minusta ei kuulu mitään vähään aikaan, tuokaa ruokaa ja juotavaa Ojankoon.

Kontaktitreenisuunnitelma

Muistini on huono mutta lyhyt. Siksi pistän talteen Sannalta saadut ideat treenien eteenpäin saattamiseksi.

1. Palkka on kahdella avustajalla. Palkka tulee sieltä, mihin Noki EI katso. Ohjataan näin Nokia katsomaan eteen, joten palkka ei tule siltä avustajalta, jota Noki tuijottaa.

2. Noki tekee ITSE. _Ei saa auttaa._ Odottamaan saattaa joutua, mutta sittenhän seisoskellaan kontaktin alasmenolla ihan rauhassa. Jos ja kun suoritus onnistuu, vapautus HETI ja jättimäinen palkka. Kannattaa ensin aloittaa siitä, että Nokin tarvitsee ottaa vain esim. yksi askel ollakseen oikeassa asennossa. Jos Noki jämähtää eikä suostu liikkumaan, nostetaan Noki kontaktilta pois ja hetken kuluttua uusiksi.

3. Jos alkaa sujua, etupalkkauksen kokeileminen. Jos pallo "tuijottaa" Nokia ja häiritsee täysin suoritusta, niin pallo viedään yhdessä piiloon esim. siivekkeen taakse.

Seinäjoella leirillä

Kuinka sen nyt sanoiksi pukisi.. Ylisanoja on vaikeaa välttää. Superkivaa. Älyhauskaa. Tosi kiinnostavaa. Järjettömän opettavasta ja innostavaa. Jee. :)

Oltiin siis Seinäjoella Nokin kanssa hakemassa uusia tuulia Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat -yhdistyksen järjestämästä Sanna Kobylinin koulutuksesta. Ajettiin perjantaina Anninan ja Katjan kanssa viiden tunnin verran Helsingistä Ilmajoelle ja lauantaiaamuna päästiin tositoimiin eli tutustumaan rataan, pohtimaan erilaisia ohjauskuvioita ja sitten lopulta myös koiran kanssa testaamaan omia ja koiran taitoja.

Jokaiselle koirakolle oli varattu 20 minuuttia/treenipäivä omaa henkilökohtaista treeniaikaa. Tuntuu ehkä jostakusta hieman hassulta, että ajoimme 5 tuntia suuntaansa treenaamaan yhteensä 40 minuutiksi. Mutta jokainen minuutti oli vaivan arvoinen. :)

Sannan kouluttamistyyli sopi minulle ja sain paljon ideoita jatkoa ajatellen. Kontaktien treenaus pistetään jossain määrin uusiksi tästä päivästä alkaen ja alan vaatia Nokilta sitä, että se todellakin itse menee 2on2off -asentoon - kiinnitän siis huomiota siihen, että Noki oikeasti tietää mitä OTA-käsky tarkoittaa - ja että sen käskyn suorittamiseen ei tarvita minun läheisyyttäni. Eli tulevaisuudessa voin toivottavasti seistä ihan missä suunnassa vain Nokista katsoen ja se menee OTA-käskyllä oikeaan paikkaan.

Lisäksi yritin imeä Sannalta kuin sieni itseeni uskoa siihen, että Noki oikeasti osaa, se on taitava ja siltä voi vaatia jo kaikenlaista. Eli että en omalla "yliohjaamisellani" pilaa Nokin omatoimisuutta. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse... Yritän painaa tämän kaaliini ja toimia sen mukaisesti. Annina lupasi auttaa. ;)

Kurssin seurauksena minulla on kokemus, että olen tosiaankin oppinut agilityn saralla kaikenlaista. Pystyn käyttämään ohjauskuvioita ja pystyin kai jopa käyttämään hyväkseni Sannan neuvoja ohjaamisen korjaamisesta.

On tultu pitkälle siitä, kun Kolaa ja minua kouluttanut ihminen piirsi minulle viivan maahan, että "juokse TÄTÄ pitkin!", kun en kerta kaikkiaan pystynyt juoksemaan oikein, kun piti käsiäkin muistaa liikutella ja huutaa käsky. :D No. Se kurssi silloin aikanaan päättyikin siihen, että lähdin viimeiseltä treenikerralta itkien kotiin. (Ja siihen päättyi agilityn treenaaminen melkein pariksi vuodeksi.)

Katja videoi treenihetkiä, joten tulossa on videomatskua, kunhan saan Katjalta tiedostot itselleni. Lisäksi treenit kuvattiin toisellekin kameralle. Ehkä nuokin videot päätyvät minulle jotakin reittiä.. :)

Odotan kuin joulua sitä, että pääsisin itsekin näkemään, miltä treenit ulkopuolisen silmin katsottuna näyttävät.

Kurssin ansiota on myös se, että nyt otan Kolan treenaamisen ihan uudesta näkökulmasta. Noki on kisatoivoni ja sen treeneissä mennään tuolta pohjalta. Kola on agility-on-kivaaaa -koirani. Kolan kanssa treeneissä siis edetään siltä pohjalta, että treeneistä jäisi mahdollisesti jopa joka kerralta hyvä mieli niin koiralle kuin omistajallekin ja jos tämä treenityyli joskus johtaa siihen, että Kolan kanssa kisataan, niin sitten kisataan. Jos ei johda, niin sitten Kolan kanssa treenataan ihan vain äiti-poika -ajan merkeissä. :)

Aikaisemmin tämä ajattelutapa tuntui aika suurelta luovutukselta, mutta nyt ajattelen toisin. Nyt minulla on Noki, jonka kanssa voin toteuttaa etenemiskiinnostustani ja Kola, jonka kanssa voin pitää hauskaa. Näistä suurista tajunnanräjäytysfiiliksistä kiitän niin Sannaa kuin Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoiriakin! :)