Kävin aamulla testaamassa puomin ylösmenoilla juoksuttamista niin, että peitän hiekalla puomin ja maan väliin syntyvän raon, ettei Noki vain satuta jalkojaan siihen. Blah, suoritukset olivat aika sen näköisiä, että Noki vältteli puomin päähän astumista. Hallissa sisällä Noki ei varonut puomin päätä - enkä minä vielä tiennyt, että sitä pitäisi varoa ennen kuin seurakaveri siitä minulle eilen illalla sanoi - mutta hiekalla Noki jostain syystä ei halunnut juosta paksua puomin lankkua kunnolla. Huonoja suorituksia.
No eipä siinä sitten. Kun on asialle alettu, niin suunta kohti Honkkaria ja kuramattoa, liimapuuta ja solkia ostamaan. 2 kappaletta 2m:n mittaisia 1,8cm paksuja lankkuja ja kuramattoa sen verran, että sillä voi päällystää lankut. Ja soljet sitä varten, että lankut saa tukevasti yhteen ja kuljettamisen helpottamiseksi ne saa myös erilleen.
Sitten hiki otsalta kirjaimellisesti roiskuen ruuvia, liimaa, mattoveistä, viuh vauh! Ja Ojankoon testaamaan.
10/10 suorituksista oli loistavia. :) Vedetään vielä pari kertaa tälläistä treeniä niin, että minäkin pinkaisen juoksuun. Ja sitten merkkaan lankulle kontaktikohdan rajat. Ja sen jälkeen lähdetään hakemaan täysosumia.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
tiistai 12. heinäkuuta 2016
varkauden voittorata ja uusia tuulia
Tässä se Varkauden voittorata, jonka päätteeksi olisin voinut kiljahdella onnesta. :) Siitä ei minun tulkintani mukaan kovin montaa laukkaa - jos ainoaakaan - voi karsia pois. Noki etenee niin optimilinjoja ja pienillä kaarteilla, että sillä raaputetaan kaikki ylimääräiset sekunnin sadasosatkin pois ajasta. :)
Nyt on useampi viikko lomaa niin ohjatuista treeneistä kuin kisoistakin. Joten mitäpä muuta sitä ajallaan tekisi kuin treenaisi omatoimisesti. :) Nokin kanssa ei ollut mitään sellaista, mitä olisin lähtenyt omatoimisesti treenaamaan, joten aika vähällä suunnittelulla lähdin treenaamaan jotain sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa tai kokemusta. Mutta koska Noki on Noki ja minä luotan siihen kuin peruskallioon, uskallan lähteä opettamaan sille puomille toista käskyä pysähtymiskäskyn lisäksi. Ja se käsky on: KOVAAKOVAAKOVAA! Uskon, että pysäytyspuomi säilyy pysäytyspuomina tästä treenistä huolimatta, joten sillä ei ole loppuviimeksi mitään merkitystä, onko tämä nyt aloitettu touhu pelkkää hassuttelua, vai johtaako se lopulta johonkin järjelliseen lopputulokseen. Siksi en tunne paineita asian onnistumisen suhteen. :)
Pikan kanssa puolestaan projektina on puomin nopeutus ja ylipäätään asenteen pistäminen kohdilleen puomin suhteen niin minun kuin Pikankin osalta. :) Luottoa ja vauhtia! Asennetta ja adrenaliinia saatiinkin aikaiseksi ihan heti kättelyssä, kun Pika muutamaankin otteeseen vahingossa (.....) rouskautti minua kämmeneen, kun tarkoitus oli leikkiä lelulla. Täytyy pistää harkintaan, että luovun "ota" -käskystä kokonaan, sillä se jossain määrin näyttäisi paineistavan Pikkaria, nimittäin viimeisellä suorituksella jätän tuon käskyn antamatta ja Pika tulee todella hienosti 2o2o-paikalle! :)
Nyt on useampi viikko lomaa niin ohjatuista treeneistä kuin kisoistakin. Joten mitäpä muuta sitä ajallaan tekisi kuin treenaisi omatoimisesti. :) Nokin kanssa ei ollut mitään sellaista, mitä olisin lähtenyt omatoimisesti treenaamaan, joten aika vähällä suunnittelulla lähdin treenaamaan jotain sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa tai kokemusta. Mutta koska Noki on Noki ja minä luotan siihen kuin peruskallioon, uskallan lähteä opettamaan sille puomille toista käskyä pysähtymiskäskyn lisäksi. Ja se käsky on: KOVAAKOVAAKOVAA! Uskon, että pysäytyspuomi säilyy pysäytyspuomina tästä treenistä huolimatta, joten sillä ei ole loppuviimeksi mitään merkitystä, onko tämä nyt aloitettu touhu pelkkää hassuttelua, vai johtaako se lopulta johonkin järjelliseen lopputulokseen. Siksi en tunne paineita asian onnistumisen suhteen. :)
Pikan kanssa puolestaan projektina on puomin nopeutus ja ylipäätään asenteen pistäminen kohdilleen puomin suhteen niin minun kuin Pikankin osalta. :) Luottoa ja vauhtia! Asennetta ja adrenaliinia saatiinkin aikaiseksi ihan heti kättelyssä, kun Pika muutamaankin otteeseen vahingossa (.....) rouskautti minua kämmeneen, kun tarkoitus oli leikkiä lelulla. Täytyy pistää harkintaan, että luovun "ota" -käskystä kokonaan, sillä se jossain määrin näyttäisi paineistavan Pikkaria, nimittäin viimeisellä suorituksella jätän tuon käskyn antamatta ja Pika tulee todella hienosti 2o2o-paikalle! :)
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
+17C ja puolipilvistä
Luvassa oli niiiin hyvä kisasää, paras mahdollinen. Koko päivä Varkaudessa ulkona. Ihan jees.
Menomatkalla tuli muutama pisara. Mutta mitä siitä, kun onneksi Varkaudessa ei sada koko päivänä!
Pari kilometriä ennen kisapaikkaa satoi hetken tosi paljon. Oltiin kyllä jo Varkaudessa, mutta ei se mitään koska sitten kun olen kisapaikalla, on hyvä kisasää!
Ja olikin. Harmaata mutta ei kylmä.
Pikan radat olivat ensin. Yhteistyö alkaa löytää jotakin oikeaa. Ensimmäisellä radalla ei tehty tulosta, mutta tokalla radalla unohdin ohjata vain yhteen putkeen kun keskityin ohjaamaan jo seuraavaa kohtaa, ja toisella radalla Pika meni ensin keppien toiseen väliin. Muuten radat olivat hyvää ja kivaa menoa.
Ja sitten alkoivat maksit. Ja sitten alkoi sataa. Ei vähän. Vaan paljon.
Noki pääsi sateessa tekemään lähes samaa rataa kuin Pika vain hetkeä aiemmin. Jotenkin tuli sisäinen rauha ja ajatus, että nyt tehdään eikä varota yhtään. Ja sitten annettiin vain mennä. Niin täysillä kuin meistä irtoaa. Maalissa tuntui aika samalta kuin SM-kisoissa nollaratojen jälkeen. Olisi voinut melkein karjua keuhkojen pohjasta asti. Me tehtiin niin hyvä rata, että niin hyviä ei olla kovin montaa tehty.
Tulokset eivät ilmestyneet mihinkään näkyviin, joten en tiennyt, miten sijoituttiin. Ajattelin, että jos ei olla mitaleilla, niin se on pettymys - niin hyvältä meno tuntui. Ja niin pienillä käännöksillä edettiin. Mikkilän Sari ilmestyi tuomarin ominaisuudessa yllättäen keskelle käynnissä olevaa sateista rataantutustumista ja leveä hämmästynyt hymy kasvoillaan marssi luokseni. "Te voititte!" Nauratti, sillä eipä ole koskaan aiemmin tuomari tullut raportoimaan minulle rataantutustumisen aikana, tai millään muullakaan hetkellä, sijoittumistamme. :D
Seuraava rata oltiin myös tehty kertaalleen jo Pikan kanssa. Keppien jälkeen päätin ohjata eri tavoin kuin Pikaa. Tämän lisäksi jouduin tekemään Pikalle flipin A:n alla olevalle putkelle, koska Pika nyt vaan ei mene putkeen, jos vaihtoehtona on kontaktieste. Nokiin päätin luottaa ja vain käskeä putkeen, vaikka Sari oli medien rataantutustumisessa sanonut, että kohtaan sopii flippi - niin kuin siis kyllä sopikin, jos koira ei valitse kontaktin ja putken välillä sanallisen käskyn avulla. Noki osaa erotella käskyn avulla, joten ylimääräinen pyöriminen olisi vienyt vain aikaa. Mutta koska minä en osaa viskikäännöstä (tätä ON PAKKO harjoitella, todella typerää, etten osaa sitä), Noki ei lukinnut putkea seurannutta hyppyä, vaan epäröiden kääntyi hypyltä pois. Se ei pyörähtänyt itsensä ympäri, mutta se teki yhden laukan verran väärään suuntaan, kunnes käänsi laukan jälleen kohti hyppyä. Tuomaroin itselleni vitosen. Maalissa kysyin entiseltä seurakaverilta, että oliko se vitonen ja sain vastaukseksi että taisi se olla.
Tulokset eivät edelleenkään ilmestyneet mihinkään. Mutta tulos selvisi, kun Sari suunnisti jälleen minua kohti. "Te voititte taas!!" En melkein voinut uskoa. Toinen rata ei ollut erityisen hyvä, mutta ilmeisesti riittävän hyvä. Sanoin, että luulin saaneeni kieltovitosen, ja Sari myönsikin pohtineensa pitkään, oliko kyseessä kielto vai ei. Mutta kun Noki ei pyörinyt esteen linjalla ympäri ja jatkoi koko ajan matkaansa, ei kieltoa voinut tuomita.
Tuplanollavoitto. Huhhuh.
Jos kahdella ensimmäisellä radalla ja rataantutustumisissa satoi paljon, niin viimeisen radan tutustumisessa tuli vettä kuin ämpäristä kaatamalla. En kyennyt olemaan tutustumisessa koko aikaa ja nekin minuutit, jotka kahlasin lammikossa lenkkarit jalassa ja collegehousut jalkoihin liimautuneena, kuluivat lähinnä säätä kauhistellen ja syvältä hupun sisältä rataa silmäillen. Eipä siis yllättänyt, kun esteen 11 jälkeen en vain enää muistanut, mihin rata jatkuu. Noki on putkessa, joten ehdin ääneen vinkaista, että "mihin tää oikein jatkui?!" ja tuijotella ympärilleni. Joku nauraa ääneen ja minuakin naurattaa. Liian pitkän ajan jälkeen lopulta erotan esteen, johon pitäisi jatkaa. Huitaisen kohti hyppyä ja rynnistän liikkeelle. Noki suorittaa hypyn oikein, mutta sinkoaa liikkeeni voimalla sen jälkeen totaalisen väärään suuntaan ja sukeltaa väärään putkeen. Maaliin juostiin siitä huolimatta virnistys kasvoilla.
Varkaudesta mökille Kangasniemelle ajaa 1,5 tuntia. Perille päästessä olin edelleen läpimärkä. Onneksi saunassa oli lämmintä.
Ei ehkä sittenkään ollut täydellinen kisasää, mutta niin täydellinen kisapäivä kuin nyt kuvitella saattaa. Ja jopa huomattavasti parempi kuin mitä olisin mitenkään ikinä voinut kuvitella. :)
Menomatkalla tuli muutama pisara. Mutta mitä siitä, kun onneksi Varkaudessa ei sada koko päivänä!
Pari kilometriä ennen kisapaikkaa satoi hetken tosi paljon. Oltiin kyllä jo Varkaudessa, mutta ei se mitään koska sitten kun olen kisapaikalla, on hyvä kisasää!
Ja olikin. Harmaata mutta ei kylmä.
Pikan radat olivat ensin. Yhteistyö alkaa löytää jotakin oikeaa. Ensimmäisellä radalla ei tehty tulosta, mutta tokalla radalla unohdin ohjata vain yhteen putkeen kun keskityin ohjaamaan jo seuraavaa kohtaa, ja toisella radalla Pika meni ensin keppien toiseen väliin. Muuten radat olivat hyvää ja kivaa menoa.
Ja sitten alkoivat maksit. Ja sitten alkoi sataa. Ei vähän. Vaan paljon.
Noki pääsi sateessa tekemään lähes samaa rataa kuin Pika vain hetkeä aiemmin. Jotenkin tuli sisäinen rauha ja ajatus, että nyt tehdään eikä varota yhtään. Ja sitten annettiin vain mennä. Niin täysillä kuin meistä irtoaa. Maalissa tuntui aika samalta kuin SM-kisoissa nollaratojen jälkeen. Olisi voinut melkein karjua keuhkojen pohjasta asti. Me tehtiin niin hyvä rata, että niin hyviä ei olla kovin montaa tehty.
Tulokset eivät ilmestyneet mihinkään näkyviin, joten en tiennyt, miten sijoituttiin. Ajattelin, että jos ei olla mitaleilla, niin se on pettymys - niin hyvältä meno tuntui. Ja niin pienillä käännöksillä edettiin. Mikkilän Sari ilmestyi tuomarin ominaisuudessa yllättäen keskelle käynnissä olevaa sateista rataantutustumista ja leveä hämmästynyt hymy kasvoillaan marssi luokseni. "Te voititte!" Nauratti, sillä eipä ole koskaan aiemmin tuomari tullut raportoimaan minulle rataantutustumisen aikana, tai millään muullakaan hetkellä, sijoittumistamme. :D
Seuraava rata oltiin myös tehty kertaalleen jo Pikan kanssa. Keppien jälkeen päätin ohjata eri tavoin kuin Pikaa. Tämän lisäksi jouduin tekemään Pikalle flipin A:n alla olevalle putkelle, koska Pika nyt vaan ei mene putkeen, jos vaihtoehtona on kontaktieste. Nokiin päätin luottaa ja vain käskeä putkeen, vaikka Sari oli medien rataantutustumisessa sanonut, että kohtaan sopii flippi - niin kuin siis kyllä sopikin, jos koira ei valitse kontaktin ja putken välillä sanallisen käskyn avulla. Noki osaa erotella käskyn avulla, joten ylimääräinen pyöriminen olisi vienyt vain aikaa. Mutta koska minä en osaa viskikäännöstä (tätä ON PAKKO harjoitella, todella typerää, etten osaa sitä), Noki ei lukinnut putkea seurannutta hyppyä, vaan epäröiden kääntyi hypyltä pois. Se ei pyörähtänyt itsensä ympäri, mutta se teki yhden laukan verran väärään suuntaan, kunnes käänsi laukan jälleen kohti hyppyä. Tuomaroin itselleni vitosen. Maalissa kysyin entiseltä seurakaverilta, että oliko se vitonen ja sain vastaukseksi että taisi se olla.
Tulokset eivät edelleenkään ilmestyneet mihinkään. Mutta tulos selvisi, kun Sari suunnisti jälleen minua kohti. "Te voititte taas!!" En melkein voinut uskoa. Toinen rata ei ollut erityisen hyvä, mutta ilmeisesti riittävän hyvä. Sanoin, että luulin saaneeni kieltovitosen, ja Sari myönsikin pohtineensa pitkään, oliko kyseessä kielto vai ei. Mutta kun Noki ei pyörinyt esteen linjalla ympäri ja jatkoi koko ajan matkaansa, ei kieltoa voinut tuomita.
Tuplanollavoitto. Huhhuh.
Jos kahdella ensimmäisellä radalla ja rataantutustumisissa satoi paljon, niin viimeisen radan tutustumisessa tuli vettä kuin ämpäristä kaatamalla. En kyennyt olemaan tutustumisessa koko aikaa ja nekin minuutit, jotka kahlasin lammikossa lenkkarit jalassa ja collegehousut jalkoihin liimautuneena, kuluivat lähinnä säätä kauhistellen ja syvältä hupun sisältä rataa silmäillen. Eipä siis yllättänyt, kun esteen 11 jälkeen en vain enää muistanut, mihin rata jatkuu. Noki on putkessa, joten ehdin ääneen vinkaista, että "mihin tää oikein jatkui?!" ja tuijotella ympärilleni. Joku nauraa ääneen ja minuakin naurattaa. Liian pitkän ajan jälkeen lopulta erotan esteen, johon pitäisi jatkaa. Huitaisen kohti hyppyä ja rynnistän liikkeelle. Noki suorittaa hypyn oikein, mutta sinkoaa liikkeeni voimalla sen jälkeen totaalisen väärään suuntaan ja sukeltaa väärään putkeen. Maaliin juostiin siitä huolimatta virnistys kasvoilla.
Varkaudesta mökille Kangasniemelle ajaa 1,5 tuntia. Perille päästessä olin edelleen läpimärkä. Onneksi saunassa oli lämmintä.
Ei ehkä sittenkään ollut täydellinen kisasää, mutta niin täydellinen kisapäivä kuin nyt kuvitella saattaa. Ja jopa huomattavasti parempi kuin mitä olisin mitenkään ikinä voinut kuvitella. :)
torstai 7. heinäkuuta 2016
menemenekepkepkepkep!
Viime viikolla aloitettiin Pikan kanssa projekti "JEE KEPIT!" Tähän asti kepit eivät ole olleet Pikalle missään määrin lempieste, eivätkä ne sellaisenaan ole vetäneet luokseen, vaan kepeille pitää ohjata ja katsoa, että herra Laiskamato viitsii ne ihan oikeasti tehdä kunnolla alusta loppuun asti. Niinpä ollaan nyt neljänä tai viitenä päivänä käyty tekemässä keppejä namimaatin kanssa. Ensin tehtiin vaan yksittäisenä esteenä, sitten lisäsin vähän häiriöputkia sisäänmenoon ja nyt tehdään jo kauuuukaa lähetettynä. Tänään Pika irtosi yksin 90 asteen kulmassa keppien sisäänmenoon nähden olevan suoran putken ja hakeutui sitten kepeille ja nakutti ne ihan fiiliksissä loppuun. Kaikki tämä ihan ilman minun liikkeeni tukea. Se jopa karkasi lopulta kepeille ja sai siitäkin palkan, koska tuota tässä vähän niin kuin tavoitellaan: kepit on vaan niin sairaaaaaaan kiva este!
Tottahan se on, että namimaatti on ihan hifistelyä ja kermaperseilyä, mutta ihan sama. Ei tälläinen treenaaminen onnistuisi yksin oikein millään muulla järkevällä tavalla. Namimaatin avulla ei koskaan joudu kieltämään Pikaa, jos se tekee väärin, en joudu estämään etupalkalle karkaamista, jne. Riittää, etten paina namimaattia pudottamaan namia, jos Pika tekee virheen. Ja apupalkkaajan kanssakin siinä olisi se haaste, että apupalkkaaja joutuu joko syöksymään etupalkalle estämään namin saamisen tai sitten tulee vahvistaneeksi koiralle, että etupalkka on paikalla vain silloin, kun siellä seisoo ihminen. Nyt voin vähitellen siirtää namimaatin helposti näkymättömiin. Ihmistä sen sijaan on kauhean vaikea piilottaa. ;)
Seuraavaksi täytynee ryhtyä lisäämään rataa keppien jälkeen tehtäväksi ennen kuin saa juosta namimaatille. Ennen keppejä olevat esteet sujuvat jo varsin mallikelpoisesti. Ja sama JEE! -efekti pitänee lisätä namimaatin avulla myös puomille ja kontakti-putki -erottelussa putkelle, koska nythän Pikaa ei putkeen saa millään kisatilanteessa, jos on erottelu. :D
Onpas mukavaa, että nyt on aikaa hioa esteosaamista - ja keinot sen hiomiseen. :)
Tottahan se on, että namimaatti on ihan hifistelyä ja kermaperseilyä, mutta ihan sama. Ei tälläinen treenaaminen onnistuisi yksin oikein millään muulla järkevällä tavalla. Namimaatin avulla ei koskaan joudu kieltämään Pikaa, jos se tekee väärin, en joudu estämään etupalkalle karkaamista, jne. Riittää, etten paina namimaattia pudottamaan namia, jos Pika tekee virheen. Ja apupalkkaajan kanssakin siinä olisi se haaste, että apupalkkaaja joutuu joko syöksymään etupalkalle estämään namin saamisen tai sitten tulee vahvistaneeksi koiralle, että etupalkka on paikalla vain silloin, kun siellä seisoo ihminen. Nyt voin vähitellen siirtää namimaatin helposti näkymättömiin. Ihmistä sen sijaan on kauhean vaikea piilottaa. ;)
Seuraavaksi täytynee ryhtyä lisäämään rataa keppien jälkeen tehtäväksi ennen kuin saa juosta namimaatille. Ennen keppejä olevat esteet sujuvat jo varsin mallikelpoisesti. Ja sama JEE! -efekti pitänee lisätä namimaatin avulla myös puomille ja kontakti-putki -erottelussa putkelle, koska nythän Pikaa ei putkeen saa millään kisatilanteessa, jos on erottelu. :D
Onpas mukavaa, että nyt on aikaa hioa esteosaamista - ja keinot sen hiomiseen. :)
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Tiitiäisen uniruno
Kuuntele. Kuuntele.Kuuletko sen?
Näetkö saapujan hiljaisen?
Hengitä. Hengitä.
Hitaasti syvään.
Vajoa uneen niin rentoon ja hyvään.
Katsele. Katsele.
Luomien takaa.
Unten maa taas uniaan jakaa.
joku raja sentään
Noki on tottunut siihen, että Pikalle käy kaikki. Sitä saa purra leikin tiimellyksessä perseeseen, ja se vaan vähän ränkyttää sen jälkeen - ja sitten leikki taas jatkuu. Sen kanssa voi juoda palautusjuomaa samasta kupista. Sen saa nuolla litimäräksi ja sille voi ränkyttää sohvatilasta, kun se ärsyttävästi änkeää aina ihan iholle.
Mutta joku raja se on Pikallakin. Ei nimittäin mene vitsinä läpi, jos juuri hetkeä aikaisemmin huolella ja rakkaudella kangaskääreistään kuorittu tennispallon rähjä yhtäkkiä vain napataan jaloista. Noki kyllä yrittää kääntää keskustelun siihen suuntaan, että "minä olen tässä laumassa tärkeämpi jätkä ja ikääkin on enemmän kuten myös kokoa", mutta Pika ei edes etäisesti harkitse väistävänsä. ..ja kun Pika päättää katsoa loppuun Nokin pokerikäden, niin bluffiksihan se varmistuu.
Seuraa "minäpoika se tässä jalkaani vain nakertelen ja turkkia ravistelen kuntoon" -toimintaa ja sen jälkeen hyvin pitkälle vietyä "ei riidellä, oon tässä ihan ystävällisenä" -toimintaa, kun Noki alkaa häntä matalana tehdä sitä, mitä Pika _rakastaa_: Noki alkaa nöyränä kadehtien seurailla Pikaa ja Aarretta.
Ei Pika mikään ihan tossukka ole. Todellakaan.
Mutta joku raja se on Pikallakin. Ei nimittäin mene vitsinä läpi, jos juuri hetkeä aikaisemmin huolella ja rakkaudella kangaskääreistään kuorittu tennispallon rähjä yhtäkkiä vain napataan jaloista. Noki kyllä yrittää kääntää keskustelun siihen suuntaan, että "minä olen tässä laumassa tärkeämpi jätkä ja ikääkin on enemmän kuten myös kokoa", mutta Pika ei edes etäisesti harkitse väistävänsä. ..ja kun Pika päättää katsoa loppuun Nokin pokerikäden, niin bluffiksihan se varmistuu.
Seuraa "minäpoika se tässä jalkaani vain nakertelen ja turkkia ravistelen kuntoon" -toimintaa ja sen jälkeen hyvin pitkälle vietyä "ei riidellä, oon tässä ihan ystävällisenä" -toimintaa, kun Noki alkaa häntä matalana tehdä sitä, mitä Pika _rakastaa_: Noki alkaa nöyränä kadehtien seurailla Pikaa ja Aarretta.
Ei Pika mikään ihan tossukka ole. Todellakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)