Noki on tottunut siihen, että Pikalle käy kaikki. Sitä saa purra leikin tiimellyksessä perseeseen, ja se vaan vähän ränkyttää sen jälkeen - ja sitten leikki taas jatkuu. Sen kanssa voi juoda palautusjuomaa samasta kupista. Sen saa nuolla litimäräksi ja sille voi ränkyttää sohvatilasta, kun se ärsyttävästi änkeää aina ihan iholle.
Mutta joku raja se on Pikallakin. Ei nimittäin mene vitsinä läpi, jos juuri hetkeä aikaisemmin huolella ja rakkaudella kangaskääreistään kuorittu tennispallon rähjä yhtäkkiä vain napataan jaloista. Noki kyllä yrittää kääntää keskustelun siihen suuntaan, että "minä olen tässä laumassa tärkeämpi jätkä ja ikääkin on enemmän kuten myös kokoa", mutta Pika ei edes etäisesti harkitse väistävänsä. ..ja kun Pika päättää katsoa loppuun Nokin pokerikäden, niin bluffiksihan se varmistuu.
Seuraa "minäpoika se tässä jalkaani vain nakertelen ja turkkia ravistelen kuntoon" -toimintaa ja sen jälkeen hyvin pitkälle vietyä "ei riidellä, oon tässä ihan ystävällisenä" -toimintaa, kun Noki alkaa häntä matalana tehdä sitä, mitä Pika _rakastaa_: Noki alkaa nöyränä kadehtien seurailla Pikaa ja Aarretta.
Ei Pika mikään ihan tossukka ole. Todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti