uusia leikkikaluja

Eilen pojat bongasivat leikkikalun, joka ei toiminut leikin sääntöjen mukaan. Pahuksen tipu seurasi laumaa pitkin lammen reunoja ja polski melkein iholle kerta toisensa perään. Mitä hittoa sellaiselle lelulle tehdään, joka ei leiki riistaa, vaikka pitäisi?! Noki päätyi haukkumaan hermostuneella "Ei mua pelota senkin tyhmä lintu, ei mua pelota, HUS tyhmä lintu, HUS!!" -äänellä ja Pika yritti päättää, pitäisikö vahtihaukkua vai tehdä jotain muuta, mutta mitä. 


Toinen uusi lelu on namimaatti. PIIP, se sanoo, ja pudottaa luukusta herkkuja. Kyllä. Koirat ovat välineurheilulaji. ;) Mutta ainakin Pikkarin fokus on tosi hienosti eteenpäin! :)

Ihan älytöntä

Jotenkin väkisinkin kapinoin vastaan. Ei oppiminen tapahdu niin. Ei asioita opi niin, että yhtäkkiä vain alkaa osata, vaan kehitys tapahtuu hitaasti. Mutta jos itse on itselleen elävä esimerkki siitä, miten oppiminen jotenkin vain naksahti, niin vaikea sitä vastaan on kovin voimallisesti lopulta kapinoida.

Kolme viikkoa sitten Iinan treeneissä jotain vain tapahtui, ja ryhdyin ohjaamaan Pikaa rennosti, luottamuksella ja rohkeasti. Sama onnistui Tänäänkin. Ja viikonlopun kisoissa. Ja kaikissa treeneissä naksahduksen jälkeen. Ihan todella omituista, kun itse tiedostan, että "tässä kohdassa olisin ennen jäänyt varmistelemaan, mutta nyt mä menen jo!"

Tämän päivän treeneissä luottamuksen huomasi erityisesti esteillä 10-13 (lähetin Pikan takaakiertoon renkaan jälkeen rennosti ja kaukaa, enkä jäänyt ihmettelemään, lähteekö Pika putkeen 13, kun itse jo suuntaan kohti puomia. Myös kepeille vienti onnistui ihan pienien korjausten jälkeen! :O Aikaisemmin tuollainen keppikulma on ollut ihan katastrofi. Eikä me edes olla treenattu keppejä lähiviikkoina. Ja tuollaisia lähestymisiä ei olla treenattu ollenkaan kuukausiin. Nyt juoksin "Noki-henkisesti" ohjaamaan, eikä Pikalla yhtäkkiä ollutkaan ongelmaa löytää ensimmäistä väliä tai taipua toiseen väliin. :O Myös A:lta kääntymiset onnistuivat, eikä Pika jäänyt jalkojani tuijottelemaan.

Ihan älytöntä. Siis positiivisessa mielessä. Ja mikä parasta: tämä on itseään ruokkivaa. Mitä enemmän saan rohkeudesta ja luottamuksesta kokemuksia, että "sehän toimi!!", sitä rohkeammin ja luottavaisemmin uskallan ohjata. Ihan älytöntä silti. :D

yön yli

Asiat usein selkiintyvät aivoissa, kun antaa aivoille ja asioille aikaa. Siihen viittasin edellisessä kirjoituksessanikin.


..ja niin se vain on, että yön yli nukuttuani tuntuu vielä eilistä käsittämättömämmältä, että rankingista haluttiin hirmu suurella äänten enemmistöllä päättää eilen, vaikka alustava ehdotus oli erittäin selkeästi todella alustava raakile, eikä sille oltu tehty mitään vaihtoehtoista ehdotusta. Ilmeisesti äänestäneitä ei myöskään kiinnostanut tutustua juuri ennen kokousta sosiaalisessa mediassa esille nostettuihin ehdotuksiin, vaikka moni oli niihin aivan varmasti törmännyt.


Ei perusteltua, toimivaa ja laajemman jäsenistön (kuin vain timanttisimman kärjen - koska miksi ihmeessä rankingin pitäisi palvella vain heitä?) kannalta hyvää rankingia vain muodosteta viiden yksityiskohdan äänestämisellä. Ei ranking ole mikään demokraattisesti muokattavissa oleva "mun mielestä ois kiva / mun mielestä ei ois kiva" -setti. Oikea matemaattisesti, loogisesti ja ymmärrettävästi toimiva ranking on tehty analysoimalla paitsi rankingin osia, myös ehdottomasti osista muodostuvaa kokonaisuutta.


En epäile, etteikö tämä nyt kokoon parsittu ranking tuottaisi kärkeen tai kärjen tuntumaan juuri niitä koiria, jotka kisoissa parhaiten menestyvät. Kyllähän se ne sinne saa aivan varmasti - sillä niin huonoa rankingia lienee vaikea tehdä, etteikö sadan rankingkärjessä olevan joukkoon päätyisi lukuisia kisoja voittavat koirat. Mutta kun ei se ole ainoa tavoite. Ei se voi olla ainoa tavoite. Mitä tekee rankingilla, joka ei oikeastaan kerro mitään muuta kuin sen, että "jossakin täällä on se kirkkain kärki, ja lopuista koirakoista ei niin hirveästi sitten voikaan sanoa mitään, koska rankingin toimintaa ei olla analysoitu etukäteen"?


Maanantai. Ehkä se ruokkii tätä ärsyyntymisen määrää. :)

sagin kokouksessa

Seitsemältä Meganen keula kääntyi kohti Tampereen Varalaa, jossa Sagi kevätkokousti. Kokouksen aiheet olivat sen verran kiinnostavat, että valtakirja kourassa lähdin edustamaan seuraa ja vaikuttamaan osaltani asioiden etenemissuuntaan.

Uudistuksissa ihmetytti ja mietitytti useakin juttu. Ja oikeastaan kaikista eniten koko hommassa pohditutti se, miten vähillä perusteluilla asioita oltiin ainakin esityslistan ja liitteiden mukaan viemässä läpi. Minulle jäi lopulta epäselväksi monikin kohta alkuperäisistä esityksistä. Kyseinen esitys ei sellaisenaan mennyt läpi miltään osin (ranking/eo-karsintasysteemi/maajoukkuekarsinnat), ja henkilökohtaisesti olisin toivonut, että esimerkiksi ranking (ja miksei eo-karsintasysteemikin) olisi palautettu kokonaan takaisin pohdintaan ja palattu päättämään asioista siinä vaiheessa, kun pohjatyö on tehty perusteellisemmin ja perustellummin.

Olen vuosien saatossa huomannut, etten oikein osaa tai edes halua niellä asioita pureskelematta. Totuutena esitetyt perustelemattomilta tuntuvat asiat herättävät niskakarvojen pörhistymistä, ja tarvitsisin aikaa miettiä ja haastaa ennen kuin voin joko hyväksyä tai olla vastaan. Yritin tätä aikalisää ehdottaa myös kokouksessa, mutta se ei saanut tuulta alleen. Asioista haluttiin päättää heti, koska syksyllä oli päätetty, että kevätkokouksessa asioista päätetään. Muistaakseni kukaan ei halunnut hyväksyä ennalta annettua ranking-ehdotusta sellaisenaan, joten ennakolta tehtyä ehdotusta päätettiin lähteä muuttamaan siinä hetkessä. Vähitellen äänestysten myötä muodostunutta konaisuutta en pystynyt mitenkään hahmottamaan, enkä tälläkään hetkellä osaa sanoa, päädyttiinkö äänestysten kautta hyvään vai huonoon lopputulokseen. Toivottavasti hyvään. Irrallisten osasten äänestäminen tuntui aika pitkälti juuri siltä, mitä se olikin: irrallisten osien äänestämiseltä. Olisi ollut mielenkiintoista ja varmasti hyödyllistä tehdä erilaisilla rankingehdotuksilla "koevedoksia" menneen vuoden tulosten pohjalta, haastaa ja kritisoida, parantaa ja kehitellä vielä. Se jäi nyt tekemättä. Kritiikkiä, haastamista ja kehittelyä kyllä tehtiin - ja hyvä niin - mutta se tehtiin ainoastaan kokonaisuuden irrallisille osille. Siinä hetkessä muodostunutta kokonaisuutta ei tuossa yhteydessä mitenkään pääse koeajamaan eikä irrallisten päätösten keskinäistä vaikutusta arvioimaan.

En kuitenkaan voi millään moittia ja kritisoida kokousta kokonaisuutena. Pidin hurjasti siitä, miten asialinjalla keskustelu kulki, miten moni halusi kertoa mielipiteensä ja miten hyvin yleisö jokaisen mielipiteen kuunteli. Salissa vallitsi hyvä henki ja itselle jäi kuva, että asioista voidaan olla eri mieltä ilman, että keskustelu kääntyy riidaksi. Kuuden tunnin kokouksen päätteeksi salista asteli ulos joukko ihan (käsittääkseni) hyväntuulista ja höpötteleväistä agilityväkeä. :)

Osallistujamäärän puolesta olin aavistuksen pettynyt, vaikka ilmeisesti osallistujamäärä olikin suurempi kuin kyseisissä kokouksissa keskimäärin. Kokouksen asiat koskettavat käytännön tasolla hirmuisen montaa harrastajaa, joten mielipiteitä ja näkökulmia olisi voinut olla paikalla vielä paljon paljon lisää. Matti Meikäläisenä ja agilityn rivikansalaisena kokouksesta jäi fiilis, että minäkin pääsin sanomaan sanaseni ja vaikuttamaan osaltani. Tästä kokemuksesta johtuen uskon, että kaikki ne, joilla oli ennakolta jonkinlainen mielipide puolesta tai vastaan, olisivat olleet toivottuja ja odotettuja osallistujia, sillä sosiaalisessa mediassa, treenikentillä tai kisakatsomossa mielipiteiden jakaminen ennen tai jälkeen kokouksen jää vaikutukseltaan kovin kevyeksi. Paljon tehokkaampaa olisi ollut saapua mikrofonin varteen ihan paikan päälle.

ihan hyvä lauantai

Nokin kanssa nakutettiin taas yhteisillä aivoilla flow-nolla. :)

0,90 sekuntia voittajasta - ja voittaja ei todellakaan tehnyt mitään huonoa räpistelynollaa, vaan ainakin omaan silmään kyseinen nolla näytti varsin hienolta suoirtukselta.




Toka rata menikin hösläykseksi heti tokalta esteeltä, kun Noki luki ohjauksen jotenkin totaalipieleen. Että ei se ihan aina kulje Nokinkaan kanssa.. ;)

Pikan kanssa rimpuiltiin läpi samainen rata, mikä Nokinkin kanssa meni mönkään. Pika irtosi putkesta PITKÄLLE, poimi maksityylillä linja valuen ylimääräisen hypyn ja sen sellaista. :D Mutta rata oli kyllä vaikea. Kaksi agirataa sitä vastoin meni ihan sairaaaaaan hienosti! Pika on saanut itseluottamusta ja samalla se on alkanut katsoa myös ohjausta. Ekalla agiradalla en saa Pikaa käännettyä A:n jälkeen kahden hypyn päässä olevaan käännökseen, vaan Pika menee sinne, mihin niin kovin moni muukin koira: kahden hypyn päässä odottavaan hyllyputkeen. Muuten rata etenee sujuvasti ja vaivattomasti. Kolmannella radalla tehdään hitsin hyvää nollaa aina neljänneksi viimeiselle esteelle asti. A:n pysäytyksen jälkeen Pika takertuu jälleen karjumaan jaloilleni, joten se tulee hypystä ohi. Pyörittelen Pikaa hetken ja tehdään hylkäyksen jälkeen rata loppuun. Fiilis on kerrassaan mainio! Radalla oli ihan hirveän monta kohtaa, jotka aikaisemmin olisivat olleet Pikalle ja minulle ihan mahdottomia. Nyt ne sujuivat ihan tosta noin vaan. :)

Ihan hirmu hyvä rata! Ihku Pikkari.

WROOOM! A:n jälkeen kaksi hyppyä peräkkäin suorastaan pakottavat pikkukoiran juoksemaan hyllyputkeen. :D Ei voi mitään, hei!

WROOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOM viimeisen putken jälkeen.


Ja hyvän päivän päätteeksi ihan yllättäen seuran kevätkokouksessa Noki julistetaan I-HAHin vuoden 2015 maksikoiraksi. :O :)

Paras Noki.

en haluu ohjata takaa!

"Tähän vois toki tehdä takanaleikkauksen, se kääntäisi oikein hyvin.."
"Mä en halua. Mä haluan ehtiä ohjaamaan edestä. Mä en enää halua ohjata Pikaa takaa."

Niinpä sitten juostiin ja ohjattiin rata niin, että ehdin ohjaamaan edeltä. Eikä se lopulta edes ollut missään määrin mahdotonta. Ja Pikasta sai irti ihan erilaista vauhtia, kun sitä ei päästänyt yhtään hölläämään ja odottelemaan, vaan koko ajan homma jatkuu ja etenee. :) Lisäksi uskalsin ihan oikeasti jättää Pikaa suorittamaan itse esteitä ja jatkoin jo matkaani. Jäi kyllä ihan tosi hyvä mieli treeneistä! Pika ja minä ollaan opittu tänä keväänä paljon!

Radan alusta näkee, että tämä on treenien viimeinen suoritus. Mutta heti, kun pääsen edelle, Pika ryhtyy tekemään töitä ihan urakalla. :)

yllättävä kisapäivä

"Jokohan sitä saisi revittyä itsensä ylös päiväunilta.. Ketkäs tänään on kisaamassa, jos kurkkaisi sen ja sitten ehkä nousisi ylös.." Lähtölista auki ja oman seuran väkeä listoista etsimään. "I-HAH.. I-HAH.. I-HAH.." ja kyllähän se vähän yllätti, kun yhden I-HAHin kohdalla ohjaajana lukee oma nimi. :D Hupsanssaa. Kisakirje auki, aikataulut esille, varmistus vielä Sagin tietokannasta, että tuo Emilia Kainulainen olen minä Emilia Kainulainen. On se! Eka rata on jo alkanut, mutta tokalle ehdin, jos pistän töpinäksi.

..ja lopulta siinä kävi niin, että ehdin ekallekin radalle, tosin mentiin tutustumatta rataan. :D Muuten eka ratakin tuntui ihan mahdolliselta tehdä, mutta kun hyppyjen etäisyydet eivät ole tiedossa, niin yhden hypyn pitkä etäisyys edellisestä putkesta yllätti. Ja kun tuo hyppy tehtiin putken jälkeen kolmeen kertaan, niin ekalla vielä olin tarpeeksi pitkällä, mutta tokalla ja kolmannella kerralla enää en.

Toka rata sisältää hirmuisesti juoksemista, suora putkia, pitkiä estevälejä. Toisaalta ihanaa ja toisaalta kamalaa. :D Saa juosta niin paljon kuin omista jaloista irtoaa. Ennen pituutta omat jalat eivät vain flunssan takia kuljeta niin nopeasti kuin olen ajatellut, joten Noki lukitsee puomin, vaikka pitäisi mennä pituudelle. Jostain syystä tuomari ei kuitenkaan näe kieltoa, vaikka itse sen itselleni tuomitsen jo radalla. Ja kun omalla tuomiollani juoksen virheellistä rataa, tehdään puomi oikein kunnolla pysähtymällä. Maalissa kuuluttavat nollan ja lopputuloksissa ollaan sijalla viisi. Oltaisiin oltu sijalla neljä, jos en olisi tuomaroinut itseäni radalla vaan tehnyt nollaa maaliin asti. :D Mutta tulipa taas tehtyä hyvä kunnollinen pysäytyspuomi.

Kolmas rata on täysillä mentyä flow-tilaa. Ainoa särö syntyy, kun muurin kohdalla Noki on niin pitkällä, että se on ponnistamassa muurin pitkäksi. Aikaa miettimiselle ei ole, ja mieleen ehtii tulla vain se, että "Nyt se hyppää pitkäksi!" Karjaisen "NOKI!" ja muurin pala putoaa. Olisihan sen Nokin voinut antaa hypätä vähän pitkäksikin... sillä ilman muurin palikkaa oltaisiin voitettu. :D Agiradan etenemäksi tulee 4,82m/s, mikä on Nokille tautisen hyvä etenemä agiradalle.

Agilityrata, jolla tehtiin kielto, mutta tuomari ei tuominnut sitä jostain syystä.


Rata, jolla metrit vain lentävät jalkojen alla. Harmi, että muurilla huudan NOKI. :)