maanantai 29. lokakuuta 2012

ohjauskuvioajatuksia

Valssi on vaikea. Kerta kaikkiaan. Tosin nyt ihan viimeisen ehkä kuukauden aikana on tullut yhä enenevissä määrin sellaisia treenejä tai kisoja, joihin on osunut hyvin onnistuneita valsseja. Ja tässä viikonlopun Elinan kurssin ja tämän päivän SannaL:n treenien jäljiltä on jotenkin kirkastunut valssin perimmäisestä ajatuksesta jotain. Valssilla ei ole tarkoitus "raivata tilaa" laskeutumispaikalle. Jotenkin on ollut (ja on kyllä edelleenkin fiilispohjalla) sellainen tunne, että hypyllä tehtävä tiukan käännöksen aikaan saava valssi on sellainen, missä valssi ehkä tehdään hyvissä ajoin, mutta sen jälkeen tehdään otetaan sen verran askelia, että itsen ja siivekkeen suuntaisen linjan väliin jää (erittäin reilu) koiran mentävä juoksutila.

(Ja olipa muuten SNADISTI vaikeaa piirtää nuo jalkojen kuvat tuohon. Piti valssata pitkin olohuonetta, että onnistuivat sijoittumaan paikoilleen. :D ) 


Onhan se toki jo vaikka miten pitkään ollut ihan selvää, että valssi on kolmen askeleen ohjaus ja neljäs askel menee jo seuraavaa estettä kohti. Mutta en ole pystynyt ymmärtämään sitä oikeasti. Nyt yritän ymmärtää ja muistaa sen käytännössäkin. Lisäksi siihenkin on tullut jotain sellaista kroppani (tai jonkun aivon ydinjatkeen) ymmärrystä ja käytännön kykyä, että pystyn ottamaan aika ajoin erittäinkin suunnitelmallisen askelen kohti ponnistuspaikkaa. :) 

Toinen huomio tämän päivän SannaL:n treeneissä oli se mahtava fakta, että kun teimme sylkkäriä, minä katsoin koiraa!!! Tuli ihan tautisen hymyilyttävä hyvä mieli. Elinan "KATSO KOIRAA!!!" -huuto kaikui korvissa - ja kun maltoin tuijottaa Kolaa, sain ajoitettua käden liikkeen niin, että tiesin täysin varmasti Kolan katsovan ja seuraavan ohjausta. Aivan käsittämätöntä. Ohjauksissa on siis pakko jollain tavalla huolehtia siitä, että koira tulee ohjaukseen. Usein on vain luotettava: "Tätä on harjoiteltu ja tähän ohjaukseen se osaa tulla". Mutta jos on sellaisia paikkoja, joissa on tarvetta syystä tai toisesta varmistaa, että koira tulee ohjaukseen (esim. ansaesteitä tai vieraampi ohjaus), on pakko katsoa koiraa. Einsteinin havainto, eikö.. ;) Sylkkäri ei ole tuttu sen enempää minulle kuin Kolallekaan, joten kun maltoin ihan rauhassa seurata Kolan katsetta ja odottaa, että se katsoo kättäni, sain sen ihan hyvin käännettyä sylkkäriin. :) :)

Päivän treenien muut huomiot: 
Noki luulee, että okseri on "kohti ääretöntä, ja sen yli!" -tyyppinen este. Tein minkä vain ohjauksen, niin Noki ponnistaa korkealle, kovaa ja kauas. 
Täytyy ryhtyä opettamaan sille paitsi häiriönsietokykyä kaikilla hypyillä - erityishypyt mukaan lukien - niin myös okserilla kääntymistä.

2 kommenttia:

Maiju & Gangsta Hipu kirjoitti...

Valssit on aivan pirullisen vaikeita. Tai sanotaanko, että yksi valssi voi vielä onnistua, mutta anna olla, jos niitä pitää tehdä kaksi tai kolme peräkkäin :D Sen yhden pystyy vielä ajatuksella ja työstöllä tekemään, mutta usein toinen jo lervahtaa.

Meillä on ongelmana vielä se, että Hippi on tainnut oppia menemään vähän valsseista läpi (kun ne alunperin oli multa varmaan aika huonoja) ja nyt, vaikka itse parannan ohjausta, niin Hippi vetäisee silti helposti pitkäksi. Pitäisi ottaa projektiksi palkkailla sitä tiukemmista valssikäännöksistä. Hippi on vähän sellainen junatyyppinen koira muutenkin, että ihan pikkuvihjeillä ei käännytä eikä ainakaan ajatuksen voimalla :)

Mutta olisihan se (kai) tylsää, jos kaiken oppisi tuosta vaan ja hupsis.

emilia kainulainen kirjoitti...

Valssit on vaiiiiikeita. Hrrrr. Jos voi tehdä jotain muuta kuin valssata, niin sitten tehdään. Mutta kai sekin pitäisi vaan jossain vaiheessa oppia tekemään oikein. Tai edes suurin piirtein oikein.