..ja viisi hallittua ja hyvää rataa. :)
..ja ihan sairaan hyvä mieli.
..ja kokemus, että tänä viikonloppuna opin jotain tärkeää.
..ja kaksi mainiota mustavalkoista.
Eilisillä Pikan radoilla käytin ohjausta, jota en Nokin kanssa ole ikinä oppinut käyttämään: peruskääntämistä. Siis ihan vaan kääntämistä ilman mitään kikkailuita. Ja yhtäkkiä tänään tajusin, että voin käyttää sitä myös Nokin kanssa. Tähän asti olen ties kuinka usein sanonut, että Noki ei osaa peruskäännöstä, koska en ole sitä sille koskaan opettanut. Ja tästä syystä en ole peruskäännöstä sitten koskaan Nokin kanssa käyttänyt sen enempää treeneissä kuin kisoissakaan. (Tarkoitan tässä peruskäännöstä tilanteissa, joissa käännytään suhteellisen tiukasti. Toki muuten kääntyillään ihan ilman yliohjauksia, mutta tiukoissa käännöksissä olen aina ollut ihan löysät housuissa, jos ei ole voinut esim. valssata.)
Kuinka väärässä olinkaan. Oikeasti olisi pitänyt sanoa, että "Minä en tajua, miten peruskäännös toimii, joten en osaa sitä käyttää." Olen niin autuaan surkea käyttämään omaa kroppaani ja hahmottamaan omaa liikkumistani, että opin ohjausten käytön vain järjen kautta. Toistot eivät pelasta mitään, jos en ymmärrä ohjauksen taustalla olevaa ideaa. Ja tätä ideaa en peruskääntämisessä ole koskaan tajunnut. Miten ihmeessä koira voisi saada tiedon tiukasta käännöksestä, jos ei valssaa tai tee vastakäännöstä? Ei mitenkään.
Paitsi että eilen sain Pikan ihan totaalisen vaivattomasti kääntymään ilman valssia tai vastakäännöstä. Esimerkiksi viimeisellä eilisen radalla keppien jälkeen teen peruskääntämistä ja keskimmäisellä radalla heti tokalla hypyllä myös. Pika reagoi rytmiin ja matalaan käteen todella hyvin ja kääntyy juuri sinne minne pitää.
Ja ihan yhtäkkiä yllättäen tänään Nokin ratoihin tutustuessa tajusin, että voin kääntää Nokia aivan samalla menetelmällä: pidän käden lähellä kroppaa ja pudotan omaa liikkeen rytmiä sen verran alaspäin, mitä nyt haluan koiraa kääntää. Jos käännän tiukasti, pudotan rytmiä rohkeasti. Ja jos käännän vähemmän, rytmi muuttuu vähemmän. Wau.
Kuulostaa niin perusasialta kuin nyt vain agilityssä voi perusasia olla. Ja niin se onkin. ..ja minä tajusin sen neljä vuotta lajin pariin tulon jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni. :)
Viikonlopusta jäi hallitun kokonaisuuden tunne. Ratoja ei tehty ajatuksella "oho tehtiiks me nolla vähän siistii!" vaan "minä menen tekemään hyvää rataa ja tiedän, mitä olen tekemässä". Toki radoille jäi monta parannettavaa juttua. Ekalla radalla pituuden jälkeen olen tosi myöhässä. Tokalla radalla lähdössä epäröin oman rytmini kanssa ja siksi Noki pudottaa ekan riman. Kolmannella radalla ennen puomia jään liian pitkäksi aikaa takaakierron lähetykseen, joten myöhästyn seuraavasta takaakierrosta (ja Noki tekee hyllyn, mutta tuomari ei sitä sitten lopulta näköjään huomannut, vaan tuomitsi radan nollaksi). Mutta kokonaisuutena kaikki kolme rataa (ja eiliset Pikan 2 rataa) sisältävät 19-20 hyvin hallittua estettä ja yksittäiset lipsahdukset ovat vain yksittäisiä lipsahduksia.
Niin siistii.
"Ohjaaja sekoilee jaloissaan pituudessa, mutta koska kiltti Noki, niin nolla."
"Ohjaaja epäröi omaa rytmiään alussa, joten rima putoaa."
Nolla, jonka pitäisi olla hylly. Hyllykohtaa lukuunottamatta yhteistyö toimii. Paras Noki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti