maanantai 13. lokakuuta 2014

Luotan sinuun.

Mistä sen tietää, että laumassa kaikki hyvin - ellei vieläkin paremmin? Siitä, että Pika saa Kolalta luvan tulla noin lähelle, kun Kolan on käynyt lepäilemään. En ole koskaan aiemmin nähnyt, että yksikään koira olisi saanut tulla tuolla tavalla alle metrin päähän Kolasta nukkumaan.

Pika on tehnyt ihan hurjan sääntöjenvenytystyön saadakseen tuohon luvan. Noki ei ikimaailmassa edes yrittäisi moista. Sille Kolan sääntö "älä tule lepäävän Kolan lähelle" on ihan ehdoton. Mutta Pikkari on toista maata. Se kyllä kunnioittaa Kolan sääntöjä omalla tyylillään, mutta kai se on vähän autisti tai jotain, kun tietyt jutut se vaan kyseenalaistaa tavallaan kyseenalaistamatta niitä kuitenkaan. Se vaan marssii Kolan henkiselle alueelle ja käy siihen nukkumaan. Enkä voi tajuta, miksi se niin tekee, kun olohuoneessa on yksi tyhjä koiranpeti, sohvalle Nokin kylkeen mahtuu aina (Nokin kiroiluista huolimatta) ja olohuoneen pehmeää mattoa on muuallakin kuin ihan Kolan vieressä. Tai vaikka lenkillä se päättää ilmoittaa Kolalle, että "Mua et perseeseen pure!" Noki ei tuotakaan tekisi ikinäkoskaanmilloinkaan.

Voihan tuo olla Pikalta sellaista aikuistumisen henkeä. "Tulen tähän, koska voin." Mutta hyvin se kunnioittaa sitten toisaalta kuitenkin sitä, jos Kola murahtamalla kieltää tulemasta.

Pojat, minun oma luontodokumenttini. :)

Ei kommentteja: