Käytiin tänään ensimmäistä kertaa tälle syksylle tallustelemassa pitkin Mellunmäen sänkipeltoja. Pojat juoksivat jättimäisiä kaarroksia - jopa niin jättimäisiä, että lopulta alkoi jännittää, riittääkö pellon pinta-ala kattamaan laajimmat kurvailut.
Noki ja Pika käyttävät toisiinsa aika kovaa taklailua ja välillä Noki ärvähtää kurinpalautuksen, kun taklailu ja perspurijaisen rouskuttelu menee ns. överiksi. Ja ei siinä Pikalle ole koskaan mitään sen suurempaa. "Jäbä okei okei, relaa, no hard feelings!"
..mutta Kolan kanssa..
Komppukin tykkää välillä osallistua taklailuun ja perspureskeluun ja sinkoiluun. Vaan sepä ei sitten olekaan Pikan mielestä ihan niin okei. Tänään meinasi ruveta naurattamaan ihan kovasti paljonkin, kun Kola kurvasi Nokia pakoon kurvailevan Pikan persukseen ja hetken päästä Pikalla olikin sitten käpy ihan umpijäässä. :D Pika nosti hännän ihan tikuksi ja oli niin Iso Mies kuin noin pienessä paketissa vain voi olla. Ja marssi tiukkana pakettina Kolan luokse sanomaan asiansa. Kola melkein vihelteli, koska se oli ihan hetken huumassa ja erittäin hyvässä pössiksessä. Se ei ottanut alkuunkaan pahalla Pikan henkistä läksytystä. (Pika ei siis lähtenyt kiipeämään fyysisesti vuoristoon nimeltään Kola, vaan tyytyi vuoren juurelta ilmoittamaan, että "mua et rouski!")
Kola toden totta väisti Pikaa tuossa tilanteessa. Kola ei nöyrtynyt (ei kai sille sellainen olisi tullut pieneen mieleenkään), ei ärsyyntynyt, ei tosiaankaan pelännyt tai antanut periksi. Mutta se ikään kuin totesi, että no joo menihän se vähän yli sopivaisuuden rajojen. Ja Pika kyllä luopui ihan heti Ison Miehen roolistaan, kun Kola astui askelen syrjään. Mutta kai se henkisellä tasolla hetkellisesti kuitenkin leijaili joitakin senttejä irti maasta, koska sai Kolan toimimaan tahtonsa mukaisesti. ;) Hassu pariskunta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti