Herra Pikkari alkaa näyttää taas jälleen sellaiselta, että lempinimi taipuu muotoon herra Karvapikkari. Pikan turkki on ihan erilaista isojen turkkeihin verrattuna: se on tiheä ja päällystää Pikkarin kuin vaahtomuovipehmuste.
Näin ollen kohta on taas aika ottaa Oster kauniiseen käteen ja etsiä karvan alta Nakupikkari. :)
Mutta hyvin tuo punkeroisen näköinen vesikoira pinkoi tänään Iinan treeneissä. Iina koutsaa meitä talven ajan keskimäärin parin viikon välein ja kun lähetettiin treenitoiveita männäviikolla, niin tänään sitten saatiin juuri sellaiset treenit, mitä Iinalta toivottiin eli etenevää menoa höystettynä sopivalla määrällä kikkailua. :)
Minä pääsin treenaamaan japanialaista, koska viime viikon iinailuissa se osoittautui ihan mahdottomaksi. Pika ei osannut sitä, enkä minä kurja ohjaaja osannut myöskään olla pätkääkään avuksi, koska sösselöin koko ohjauksen kerta toisensa perään. Mutta tänään saatiin japanialaisesta niskalenkki! Jee! :) Lisäksi Pikkari sai kehuja hypyllä kääntymisestään.
Muutama viikko sitten Timon treeneissä otin ihan kunnon osuman Pikan kanssa. Yritin ehtiä suoran putken eteen linjaamaan Pikaa hypylle, mutta olin ratkaisevat sadasosat myöhässä. Niinpä Pika päätyi suoraan jalkoihin, jolloin minä lennähdin ihmeen pehmeällä tavalla rytisten kuperkeikkojen vietäväksi ja päädyin makaamaan pää pyörällä Vuokkosten tekonurmelle. Pika ei pelästynyt, enkä minäkään siinä tilanteessa ehtinyt pelästyä, kun ei edes sattunut mihinkään. Mutta tänään sitten kyllä huomasin, että vähän siitä jäi hirvitys juosta putken edestä tekemään persjättöä. Olisin tänään varmaankin ehtinyt ensimmäisellä suorituksella ihan hyvin persjättöön, kun olisin vain juossut. Mutta pieni pelko iski juuri sillä hetkellä, kun olisi pitänyt lähettää Pika rohkeasti putkeen ja lähteä oikeasti juoksemaan putken edestä. Niinpä persjättö jäi siltä erää tekemättä. Ennen uutta yritystä piti oikein päättämällä päättää, että minähän uskallan siihen juosta ja kyllä siihen varmasti ehtii, kun vaan juoksee. Ja hyvin siihen sitten ehtikin, eikä Pika tullut jaloille kertaakaan - eikä siis ollut edes lähellä, että tulisi. :)
Jäi tosi hyvä mieli treenistä. Puhkuin iloa, kun tuli vahva tunne siitä, että japanialaisen onnistuminen ei ollut enää kolmannella ja neljännellä suorituskerralla pelkkää sattuman kauppaa ja onnenkantamoista, vaan ihan oikeasti tiesin, mitä olin tekemässä. :) Pikakin jaksoi tosi hyvin tehdä hommia treenin loppuun asti.
Jee. :)
(Lauantaina suunnataan Pikkari Perrosen ja Sukka Bortsusen kanssa alusvaatenimiteemalla Tamskin kisoihin ja otetaan Wütrichin radoista mittaa kolmen startin verran. Jee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti