Ekasta radasta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, joten säästetään blogi myös kyseisen radan videolta. Kaksi jälkimmäistä rataa sen sijaan menivät yhtä virhettä lukuunottamatta oikein sujuvasti, jälkimmäinen jopa hienosti. :)
A:lle täytyy vain ryhtyä tekemään jotain. Pika ottaa viimeisen laukan A:lla aivan liian lyhyenä, joten ensimmäisellä videolla saadaan A:lta vitonen. Luulin, että tultiin nollalla maaliin, joten pettymys oli aika hurja, kun rata olikin vitonen. Ja varsinkin siksi, että vitonen tuli A:n alastulolta.
Mutta jälkikäteen kyllä jäi positiiviset fiilikset kokonaisuudesta, sillä Pika on kisapäivä kisapäivältä nostanut menohalujaan. Tällä hetkellä lähdöt alkavat olla sillä mallilla, etten enää tiedä, pysyykö Pika varmasti lähdössäkään, kun se karjuu niin kovasti. Se tamppaa etutassuilla maata ja ponnahtelee karjumisen voimasta jotakuinkin ilmaan. :D
Kisoista jäi päällimmäisenä tunteena yhteistyön fiilis. Tuli tunne, että on jo joku käsitys siitä, miten Pikaa ohjataan ja miten se reagoi mihinkin ohjaukseen. Ällistyttävän hyvä mieli jäi siitä faktasta, että Pika kääntyy todella hyvin. Se reagoi rytmin muutokseen hurjan hienosti ja tulee peruskääntämiseen ihan tosta noin vaan. Lisäksi se haki kepit kovastakin vauhdista hyvin, kesti vedättämistä ja teki keinun vauhdikkaasti. Viimeisellä radalla se tuli puomin alusta alkaen sen näköisenä, että "MEIKÄJÄBÄ EI NIIN PYSÄHDY ALASTULOLLA!! NÄHDÄÄN MAALISSA SE OMMORO!" Eikä pysähtynytkään. :D Hittovie. Alla oli siihen asti hyvä nolla (lukuunottamatta liian ylhäällä otettua A:n alastuloa). Ja sitten tuo apina sössii radan tukka hulmuten tehdyllä sikailupuomilla. Nolla oli molemmilla radoilla niiiiiin lähellä. Jälkimmäisellä radalla ei kyllä edes harmittanut, koska eteneminen oli muulta osin niin hienoa.
Tällä hetkellä tuntuu ehkä jopa ihan aavistuksen siltä, että Pikaa on helpompi ohjata kuin Nokia. :O Pikan kääntämiseksi ei tarvitse tehdä juuri mitään vekkauksia tai taikatemppuja tai miettiä, mihin se laskeutuu hypyltä tai pystyykö se hyppäämään tästä tai tästä suunnasta. Rimat ovat niin matalia koiran kokoon nähden, että agilitystä katosi joku sellainen haaste, joka Nokin kanssa on aina rataantutustumisessa läsnä. Nokin kanssa pitää aina miettiä, että pystyykö Noki ponnistamaan tästä 60-65cm:n korkeuteen tai että mihin Noki näin ohjatessa laskeutuu. Pika laskeutuu hyvin, jos vain käännän ja pystyy kyllä ponnistamaan huonommastakin paikasta.
Nyt vaan A kuntoon ja kohti kakkosia ja kolmosia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti