Tänä vuonna tuplanollan rutistaminen itsestä ja Nokista irti vei kauemmin kuin minään muuna SM-kisavuonna. Mutta tulihan se sieltä sitten lopulta.
Ensimmäinen Johanna Nybergin radoista meni niin sanotusti ihan perseelleen. :D Ihan totaalisen kaoottinen rata, jonka videota en viitsi edes julkaista. Homma kaatui kolmosesteellä, kun Noki ponnistaa okserille laukan liian kaukaa ja rysäyttää jälkimmäisen riman alas. Minulle tulee "voi paska" -fiilis ja ohjaus menee kiisseliksi. Sen verran sentään tsemppasin, että kepeillä tein tahallaan valssin niin aikaisin, että Noki nakutti vielä keppien kahta viimeistä väliä, kun minä olin jo kääntynyt sitä kohti ja menossa 180 astetta takaisin tulosuuntaan. Hyvin nakutti silti loppuun asti. Taas. Superia.
Kaksi viimeistä rataa sitten menikin ihan eri asenteella. Yhden valssin sorruin tekemään ihan liian valutettuna, ettei rima vain putoaisi. Muuten ei kyllä varmisteltu tai varottu. :)
Nyt on siis reissu Oulun SM-kisoihin ja Jyväskylän MM-karsintoihin tienattuna.
Ou jes. :)
(Ensimmäistä kertaa ikinä Noki sai nollapullaa. Se kerjäsi seurakavereilta niin holtittomalla antaumuksella piirakkaa ensimmäisen radan jälkeen, että lupasin Nokille pullan, jos se ei tiputa kahdella viimeisellä radalla ainuttakaan rimaa. Ei pudottanut. Ja voin sanoa, että persikkapiirakan pala ei ehtinyt kauaa kärsiä. Noki päästi piirakan maallisista tuskistaan silmänräpäyksessä.)
1 kommentti:
Kyllä ne koirat vissiin ymmärtää tuon "jos teet näin saat tämän". Mäkin nimittäin sanoin Usvalle kerran että "saat kebabbia illalla jos voitetaan viimeinen rata" ja niin me tehtiin meidän eka nolla ikinä ja voitettiin se kisa. Ja Usva sai kebabbia illalla :D
Lähetä kommentti