Siitä on ikuisuus. Joskus loppukesästä se on ollut, kun viimeksi olen juossut itseni niin hengästyksiin ja hikeen, että ei enää vaan pysty juoksemaan.
Tänään pääsin tuon taas tekemään. Kunto on ihan tautisen huono ja aloin piiputtaa huomattavasti aikaisemmin kuin ennen saikkua. Eikä vauhti ole vielä se, mikä se on ollut, joten oman sijoittumisen ja ehtimisen arvioiminen on himppusen vaikeaa. Kuitenkin ehkä enemmän siihen suuntaan, että ehdin pidemmälle, kuin mihin uskoisin polven kanssa ehtiväni. Jee. :) Tänään ehdin tekemään valssin ja persjätönkin. Noki on loistava juoksuttaja, sillä se jaksaa ja tekee. Mutta sekin kyllä oli hieman hämmennyksissä minun liikkumisestani ja kyseli huomattavasti paljon enemmän kuin normaalisti, kun jäin selän taakse enemmän kuin ennen saikkua. Mutta ei auta. Juoksemaan oppii juoksemalla, joten sitten vaan juostaan ja treenataan.
Josko sitä parin viikon päästä lähtisi testaamaan kisaamista. :) :)
Pikan kanssa puolestaan tehtiin pysäytysA:ta. Ensin pelkkää 2o2o:a ja sitten madallettua koko A:ta. Hyvinhän se sujui. Pika ei näyttänyt edes etäisesti harkitsevan läpi juoksemista. Ainoastaan ohi heitetty lelu provosoi karkaamaan kontaktilta kaksi kertaa. Pika tuli hyvää vauhtia varsinkin videon lopussa olevissa suorituksissa. Ja sen fokus oli kuin taikaiskusta eteen.
Tästä on hyvä jatkaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti