kisaamaan!

Jännittää. Tunnin päästä pakataan systeemit kasaan ja käynnistetään karavaani kohti Janakkalaa. Edelliset kisat on käyty Orimattilassa viime vuoden heinäkuussa. Lähes päivälleen puoli vuotta taukoa lopulta kertyi. Ja jotta päästäisiin tämän ihan typerän jännityksen ja lievän kauhun yli, niin tänään otetaan härkää sarvista neljän radan verran ja huomenna ajellaan JAU:n uuteen halliin kahdelle radalle kisaamaan. Eiköhän se rutiini siitä taas löydy.

Remontin saralla puolestaan eletään epämääräisen pompahtelevaa aikaa. Ensin odotellaan tarjouksia ja kysellään kilpailevia tarjouksia. Mitään ei kuulu mistään. Ja sitten RINGU-RINGU soi puhelin, isännöitsijä ilmoittaa että tarjouksista on nyt valittu The Tarjous, ja hetken päästä RINGU-RINGU soi puhelin jälleen. Tällä kertaa The Tarjouksen antanut firma ilmoittaa, että tapetit pitäisi olla valittuna tiistaihin mennessä. Mitä siitä, että soiton hetkellä on perjantai, kello on 16 ja minulla on menoa koko viikonlopuksi. "Bauhausista ne tapetit löytyy, siellä on hyvä valikoima, käy siellä valitsemassa ja ilmoita meille sitten!" No hitto sehän kuulostaa helpolta! Paitsi että kun kyse on _minun_ kodistani, eikä aikomuksena ole tapetoida sitä ihan hetkeen uudestaan, niin vaikka Bauhausissa olisi miten maailman ihanin valikoima, niin ei siellä välttämättä ole tapetteja, jotka haluaisin _minun_ kotiini. Eikä olekaan. Eikä tämä totuus suoranaisesti edes yllättänyt, kun Bauhausista kävelin ulos. Viime viikonloppuna nimittäin tein samaa tapettikiertelyä pitkin firmoja. RTV:ssä myyjä bongasi minut, käveli luokseni ja aloitti: "Voisinkohan mä jotenkin auttaa?" Suustani tuli aika kimeällä äänellä "No en mä oikein usko! Tai siis.. Aargh. Kun mulla on visio, eikä mikään tapetti ole sen vision mukainen!" Myyjä nauroi, mutta ryhtyi silti palvelemaan ja esittelemään tapetteja. Kaivoi kännykästään kuvan oman kotinsa tapetista ja sen sellaista. Lopulta en osanut mitään, koska ei sielläkään ollut sitä, mitä hain. Mutta sain hyvää palvelua. Vastaavaa palvelua en saanut muutama viikko sitten, kun etsin parketteja. "Joo. Aha. Niin. En mä sulle sellaista osaa kertoa. Jaa. Joo-o.. Niin." Huikkasin RTV:n myyjälle poistuessani kiitokset hyvästä palvelusta ja kerroin, ettei sellainen vaikuttaisi olevan itsestäänselvyys muissa firmoissa.

Joutunen ilmoittamaan remppadudelle, että tiistaiksi tapetit eivät mitenkään valikoidu. Minä EN valitse kotiini mitään hempeän pehmeää kukkakuosia, hillityn hallittuja värejä, pliisuja "ihankivoja" tapetteja. Tähän asti tapetit ovat olleet vahvaa, syvää keltaista, ja vaikken väristä varsinaisesti pidäkään, se on intensiteetiltään sitä, mitä haluan. Haluan geometristä, mutta ei liian. Haluan mustaa, valkoista ja harmaata. Haluan minun näköistä seinäpintaa. Jotain hauskaa, vähän erilaista, vahvaa. "Bauhausista se löytyy!" Ei löytynyt.

Lisäksi pitäisi mitata keittiö, valita keittiön kaapit ja kutsua kylään joku keittiösetä. Paitsi että miksi hitossa minä sen keittiön mittaan, kun minulle on palkattu remonttimiehet remonttia tekemään? Keittiösetäkin oli vähän huuli moponrenkaana, kun yritin epämääräisesti selittää, että "en kyllä tiedä mittoja, enkä tiedä oikein sitäkään, miten tässä pitäisi edetä, kun minun tietääkseni remonttifirma ostaa teiltä minulle keittiön ja tuota..." Hänen mielestään remonttifirma mittaa, ottaa yhteyttä keittiöfirmaan ja siitä se sitten lähtee etenemään. Jaa. Puhelussa remppadude sai kuulostamaan asian siltä, että minä mittaan, järjestelen ja hoidan. Ja hän sitten tulee asentamaan. BLAAH. Jos jotain hyvää, niin keittiösetä kertoi yläkaappien uusimisen hinnan ja se yllätti täysin pienuudellaan. Todellakin uusitaan koko keittiö, jos minun maksettavaksi jäävä hinta pyörii satasissa tonnien sijaan.

Puoli tuntia aikaa karavaanin kisamatkaan. Pitäkää peukkuja, että kaikki sujuu hyvin. :)